Hieman on nyt hiljaisempaa meininkiä kanalassa. Ei oikein uutta mullistavaa tapahtunut, mutta ei anneta periksi, kyllä tämä tästä lähtee taas uuteen nousuun. Pesin taas kertaalleen kaikki astiat, koska tuo turve tekee ne niin murasen näköisiksi, vaikkei nyt kaiketi saastetta edes ole. Onhan se itselle ainakin kivemman näköistä kun eläimille annetaan apetta puhtaista astioista, juomavedestä nyt puhumattakaan. Kun vain saisi jotenkin juomaan siitä automaatista, olisi se puhdas vesiongelma ratkennut. Koitan vielä sitä jauheliha temppua, mutta sitten alkaa olla kyllä keinot vähissä.

Herkullisella kuivalla patongin murusilla houkuteltu taas porukkaa pihalle, mutta kukostahan se on kiinni. Jos ei Georg mene ensin ja kutsu muita, en usko, että niillä on oikeastaan mitään oikeuksia mennä omiin nimiin pihalle. Toisaalta en minäkään tuonne sateeseen nyt niin hirveästi haluaisi mennä, mutta taisin nyt sitten olla ainoa joka kastui siellä hulluna potpottelemassa.