Melko kylmä oli yöllä, taisi varsin käydä nollan pinnassa, josko ei vielä allekin. Päivä on kuitenkin mitä hienoin ja kukko herätellyt ainakin varttitunnin kun ei kukaan kiinnitä mitään huomiota. Pikku veijarit painoi jo ulos ennen aikojaan ja olihan tuo Georg taas happamana ajamassa niitä takaa kunnes menivät takaisin sisälle. Avasin luukun ihan pienten boksiin sisällä, mutta toisin kävi kuin ajattelin. Ajatus oli että pienimmät lähtevät isojen puolelle ja sitten pikku hiljaa osaavat reitin itse ulos. Eikö mitä hetken päästä siellä oli kaikki isommatkin tiput ahtautuneena. En tiedä mitä löysivät mutta jotakin suussa yksi karkuun ja kaikki perässä. Oli se luukku laitettava takaisin kiinni, sillä kaikin pienimpiä piestään niin hurjan näköisesti kun eivät pääse mihinkään karkuun ettei kestä katsoa.
Otin muutamia kuvia kun pihalla näyttävät nauttivan ja laitoin FB’hen filminpätkänkin jos kiinnostaa, tänne blogiin en saa sitä laitettua. https://www.facebook.com/ronald.vonschulmann Alimmassa kuvassa: kaikki syömään mutta välillä aina pikku nahistelua.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.