Välillä pistää oikein mietityttämään tämä meidän Suomalaisten ja varsinkin itseni nurja mieli. Onhan se tietenkin hieman epämieluista jos on jotakin kovasti odottanut, eikä se sitten toteudukaan aivan juuri askelmerkkien mukaan. Kyllä minä valoa, aurinkoa ja lämpö kovasti odotin koko talven ja kas kummaa lähes kaikki toteutui. Ehkei aurinko ole porottanut kaiken päivää, eikä ole ollut niin kuuma että nahka kärventyy mutta siitäkö viis. Ei ole ollut myöskään paarmoja eikä viime aikoina paljon muitakaan itikoita, mukavan lämmin ilma vaikkakin kostea on minulle ihan riittävä. Valoisaa on ollut alkukesän ja tähän asti on menty liki vuorokaudet läpeensä valossa. Ei siis hätiä mitiä, kesä on aivan ihanaa aikaa! Oletteko muuten huomanneet aamulla kasteen aiheuttaman tuoksun, onko muka parempaa olemassa? Ei ole missään maailman kolkassa. Puiden humina, järven tyyni pinta, lintujen viserrys, voi hertsyykkeli kyllä meidän kuitenkin passaa. Itse entisenä stadilaisena ehkä näen tämän kaiken kuitenkin vielä toisin silmin, en vaihtaisi pois.

Meidän pikku kanaset kasvaa ja kaikki voi suhteellisen hyvin, Aliciakin, vaikka sellainen reppana onkin. Emäntä joutui siltä silmää putsaamaan, kun siinä oli joku kumma roska, mutta kunnossa on taas ja kyllä sillä välillä on ihan muiden meininki. Minä kun nuo näen joka päivä, en niin huomaa miten on kasvanut mutta alkavat jo olla ihan oikean kanan näköisiä. Villejä ovat ja välillä kun iske se villipiru niin alta pois silloin mennään. Hillitöntä juoksua, hyppelyä ja jonkunlaista varjonyrkkeilyä toisille kaulaa pörhistellen on niin mukavaa seurattavaa. Antaisivat vain kaikkien olla jutussa mukana. Välillä käy pieniä oikein sääliksi, kun eivät toiset huoli niitä laumaan, vaan ajavat pois. Tuntuu jopa että niistä on ihan kivaa kun toiset lähtevät karkuun pienemmästäkin. Yhtenä positiivisena asiana näin kun Juliana kävi koputtelemassa nippajuoma-astian nippaa. Ehkäpä sittenkin oppivat siitä juomaan. Isojen puolelta on otettu muut juoma-astiat nyt pois (ulkona on vielä vanhan mallinen) joten kai ne ovat juoneet kun eivät lojua pyörtyneenä lattiallakaan. Reilun kuukauden päästä alkaa sitten olla sen verran ikää että alkaisikohan nuo sitten munimaan, kovasti sitä odotellaan. Eikä haittaisi vaikkaa matruuna Julianakin jonkun munan pyöräyttäisi. Tiedä häntä, onkohan jo niin vanha että se juttu on menneen talven lumia.IMG00016.jpg