Aamun avauksessa eivät kanat päässeet sitten tänäänkään muuta kuin yllättämään. Ei koskaan tiedä mitä sisällä mökissä tapahtuu, ennen kuin avaa oven. Ihmettelin tosiaan missä kaikki ovat. Kun oven avaa, ei näe koko koppia, eli pienten, se puolen neliön pieni aidattu koppero, jää piiloon. Siellä oli kaikki paitsi vanha kana, joka vielä kiikkui orrella. Kukkokin oli ahdannut itsensä sen pienen aukon läpi, josta aluksi luulin, ettei mahdu kuin kaikkein pienimmät. Siellähän ne olivat kaikki sulassa sovussa, tosin pienimmät ahdettuna ihan ulko-ovea päin. Näin kai se sitten pikku hiljaa alkaa se lauma kasaantua yhdeksi. Päivän mittaan neljän porukka on kyllä omassa sakissaan ja viisi hieman vanhempaa keskenään. Välillä tulee jollekin mieleen että ajetaan nuo pois ja niin pikkuset menevät kiltisti oman aitaukseen turvaan ja jemmaan. Juliana kana ylväänä liikuskelee yksin tai liima itsensä kukon kylkeen. Yöksi eivät edelleenkään päästä samalle orrelle, joka on huono, sillä lantalaarit ovat juuri sen orren alla. Viisi tyyppiä nukkuu siis pesintäkopin katolla, neljä omassa pienessä yksiössään ja Georg Julianan kanssa orrella. En tiedä pitäisikö jotenkin estää sinne katolle pääsy, sinne tulee hillitön siivo ja se on putsattava joka päivä. Ei se nyt maailmaa kaada mutta kuitenkin.

Ajattelin laittaa kaikista kanoista pikku kuvan, laminoida sen ja pistää nimen kanssa aitauksen seinälle, sillä kukaan ei näy muistavan kanojen nimiä paitsi minä. Vaarallista tuo tietenkin on, sillä en edelleenkään usko että kaikki Elmeriä lukuun ottamatta ovat kanoja. Tilastoja on tietenkin pidettävä muninnasta ja ties mistä, mutta nyt kun ei tapahdu muuta kun syömistä, sontimista ja nokkimisjärjestyksen taistelua ei oikein ole mitä tilastoida. Laitan tähän nyt ensimmäisen kuvan kanoista. Georg ja Juliana on jo ihan omassa potretissa komeilemassa, joten jos muistan, laitan muista vuoron perään potretin tänne. Tänään pikku kukko Elmeri.DSC_2156.jpg