Viimein sain itsestäni sen verran irti että pääsin takaisin rakentamisen pariin. Nyt on seinien laudoitus meneillään, mutta hidasta se on, tosin haittaako tuo mitään. Onhan, tai ainakin pitäisi eläkeläisvaarilla olla kaikki aika maailmassa puuhastella mitä huvittaa. No sanotaanko nyt kuitenkin hieman lievemmin mitä osaa. Eiköhän kanala tule valmiiksi kuitenkin kun sinni vaan riittää. Sähköhommat jäivät vielä hieman vaiheeseen, on sen verran hankala vika että joudun purkamaan ja kasaamaan uudestaan, kun ei ole tarpeellisia mittareita, mutta sellaista elämä on. Kaikkia vimpaimia ei voi olla, vaikka kuinka niitä töissä ollessani keräilin ja ostin. Ostin ihan siltä varalta, että kun työelämä on finaalissa, ei enää ole sitä taatelia tuhlailla joka innostuksen mukaan, mitä milloinkin keksii. Oikeassa olin, mutta tulihan tuota kerättyä temmejä liki joka lähtöön. Varmasti kavereilla olisi lainata, mutta kun olen aika huono lainamaan suuntaan tai toiseen, niin, ja joku sanoo nyt tietysti: täytyisi sitten olla myös kavereita kans.

Eilen kun taas kerran istuin kanalan verkkoaitauksessa, mitä mielelläni usein teen, oli mukava tapahtuma. Jalmari löysi melko ison daggari, eikä tietenkään sitä syönyt, vaan lähti hippasemaan aitausta ympäri. Homma kesti useamman minuutin, kun sitä kaikki olisi halunnut siltä pölliä ja pistää parempiin suihin, vaan Jalmari pääsi kuin pääsikin yhteen nurkkaan jossa salaman raapaisi koko madon naamaansa. En tiedä mistä se tuon löysi, mutta onhan yökaste niin valtava että madot tuolla kuivalla hiekkakankaallakin nousevat pintaan.

Laitan ihan yhden mielestäni aika hyvän kuvan tähän Angelina Joleysta, tosin luulen että sillä vielä saattaa vaihtua nimi.  

Niin ja tietysti mökin tilanteesta joka oli eilen illalla tämän näköinen: