Taas kerran tuli pientä erimielisyyttä kanalassa, kun nuo pikkukukot eivät tahdo päästää neljää pienintä kanaa ulos, ei syömään, ei juomaan eikä oikeastaan mihinkään, vaan ajaa ne heti kun naamaansa näyttävät takaisin sisälle. Sain jopa Elmerin kiinni siitä, että saatteli toiset ihan omalle puolelle asti, antoi niille sapiskaa ja jäi vielä vähäksi aikaa varmistelemaan että asia tuli selväksi. Elmeri on taas etunenänässä, mutta eivät nuo Jalmari ja Salmari ole yhtään sen kiltimpiä.

Näin kun Elmeri lähti heti rappusia ylös kun Alexandra ilmesty luukun suulle. No, minähän lähdin aitaukseen ja huusin luukun suulta että ei kun pois sieltä kiusanteosta. Ja kissanviikset se mitään uskonut, joten pakkohan se oli mökki kiertää ja mennä kanalaan sitten sisälle. Annahan olla, kun minä tulen sisäpuolelle niin koko konkkaronkka toiselta puolen luukun kautta sisään. Ei kun ajamaan niitä takaisin pihalle vaan sellainen hirvittävä älämölö siitä syntyi. Lopulta Georg vielä jäi siinä sparrailemaan, että hän ei lähde mihinkään, vaan alkaa puolustuskannalle luukun suulla. Menihän se kuitenkin, joten ei muuta kun lähdin ulos houkuttelemaan pieniä luukun kautta. Vaan eiköhän siellä ole yksi kaveri taas jo kiipeämässä rappusia, silloin minä siitä riemastuin. Korotin hieman ääntä ja jaagasin sen kaverin alas portailta. Sehän ei Georgille passannut, vaan tuli uhittelemaan kohti ihan kuin olisi käynyt kimppuun. Ei veikkonen, se peli ei vetele ja kohta vedettiin peräkkäin pitkin aitausta. Molemmat siinä kuitenkin rauhoituttiin, mutta niin vaan kävi, etteivät ne pienet sitten uskaltaneet tulla ulos ollenkaan. En minä enää niitä ala kantamaan, mutta jotakin on nyt tehtävä, että tämän touhun saa loppumaan. Minäpä olen yhteydessä vielä kasvattajaan, mutta saattaa se olla, että alkaa päivät käydä kukkopojilla vähiin. Piilopaikat ovat melko vähissä, kuten sanotaan. En tiedä, muutto niille kyllä tulee, mutta onko se toiseen kotiin tai kutsuuko pata, melkoinen dilemma.

Sähköhommat sain vihdoin korjattua ja kuntoon, kiitos hyvän ystäväni. Aina kun ei huomaa omia tekemiään virheitä, ei vaikka niitä tuijottaisi kuinka. Nyt pelaa ja homma jatkuu. Vielä yksi seinä, maalaus ja oven edustan laituri, niin ja muutama lamppu sekä ilmastoinnin reiät. Sen jälkeen tämän kesän rakentaminen riittää ja on tehtävä vielä talven klapit. Toivotaan, että kuivaa syksyä vielä riittäisi hetken aikaa, sillä sateitahan on kyllä piisannut kyllästymiseen asti.

Huomenna otamme kanojen kanssa siivouspäivän. Putsataan kanala ulkoa ja sisältä sekä laitetaan lisää kuiviketurvetta ja uudet heinät, niin passaa sitten taas oleskella. Hieman myös tarkastellaan saamieni ohjeiden mukaan tuota ruokavaliota, josko niitä munia sitten alkaisi vähitellen herua.