Taas kerran on palattu normaaliin pilviseen, sumuiseen kosteaan ilmatilaan ja ei se tavallansa haittaa, sillä eiliset paarmatkin ovat poissa. Ei vaineskaan, me haluttaisiin aurinko takaisin mutta ihan vain sillä tavalla ettei ole tukahduttavan kuumaa. Minusta tuntuu että olen kanojeni kanssa samoilla linjoilla. Mukavaa oli kuitenkin katsoa kun kaikki, matruunaa ja johtajaa lukuun ottamatta, olivat saman pikku katoksen alla sulassa sovussa sadetta suojassa.

Ohjelmaa on ollut kun on paljon vieraita käynyt tänään katsomassa aitauksen takana. Vanha mummukin jaksoi tulla ja oli aivan haltioissaan näistä pienistä leveälahkeisista pikku kanoista. Vanha ukki oli kyllä kertonut miltä näyttävät kun kävi täällä kaloja hakemassa ja samalla tutustumassa kanalaan, jokin aika sitten. Mummun mielestä ei oikein osannut kertoman perusteella saada kuvaa miltä kanat näyttävät, ilmeisesti ei ollut ikinä tällaisia nähnyt. Elmeri oli ajan hermolla ja pikkaisen kiekui, että sai sitten vieraat hieman kuulla äänen avauksia.

Tämän päivän kananen on Patricia. Se on se toinen ilkimys, joka on ollut pienten kimpussa, mutta on muuten sellainen huomaamaton tyyppi joka muiden mukana vain menee eikä juuri ole sen kummempia huomion herättävää saanut aikaan. Tänään, kun aika moni jo tuli kädessä pitämääni jyväkuppia porkkaamaan, vaikka ei nyt jyvää saanut napattua, ainakin pudotti osan maahan. Rohkeutta se vaati, mutta vähin äänin ja pienin askelin herätetään luottamus. Kuvassa maistuu humalan lehti yllätyksekseni.  :) Kaikkea on kokeiltava ja nyt olisi oikeastaan korkein aika alkaa kuivata kasveja talveksi.