Ihan varsin kokeilin miten käy jos päästän jäähyllä olleet pikkukukot muiden joukkoon. Halusin nähdä muuttuuko yhtään käytös nyt kun ovat olleet erillään muutaman viikon, taitaa olla muuten ihan kolme viikkoa päivälleen. Avasin niille luukun mistä kulkea, mutta ei siitä oikein ymmärretty mennä muuten kun sitten kun yritin niitä ottaa kiinni. Silloin tuli lähtö ja vips ne olivat kaikki kolme pihalla aitauksessa. Ja sellainen älämölö siitä syntyi kun kaikki popotti jotakin. Georg näytti kuitenkin heti kuka edelleen on kanalan valtias ja palautti nuorison maan pinnalle. Melko hyvin tuo alkoi sujua ja kaikki oli oikeastaan melko rauhallisia. Tietenkin oli varmaan mukava kylpeä hiekassa ja syödä kiviä ihan maasta, joten aikaa taisi pikkuherroilla mennä siinä ihan mukavasti. Eli ei hätiä mitiä, voisi sanoa.

Tein siinä pihahommia loppuun ja kävin vielä vilkaisemassa miten menee nukkuminen orrella. Kaikki siellä olikin paitsi Alicia, joka kökötti taas lattialla nurkassa pienessä mytyssä. Nostin sen taas kerran orrelle muiden kanssa ja se oli kyllä aivan kummallinen. Niska kyyryssä aivan pelokkaana ja sitten huomasin miksi: saman porukan uusi kukko Jooseppi sitä ensimmäisenä nokkimaan. Eipä ole muina iltoina sellaista tehnyt. Siitäpä lähti sitten ensimmäisenä Jooseppi jäähykoppiin. Menin hetkeksi ulos mutta oli käännyttävä takaisin kun sisältä kuului taas meteliä. Elmeriä näytti ottavan pattiin se, että Svenkka istui Georgen vieressä ja pikkaisen siitä Jalmarin yli nokkaisemaan. No ei siinä mitään ajattelin, kukkojen jonkinlaista valtataistelua tai ainakin ärhentelyä toisille. Sitten alkoi Salmari piestä Aliciaa ja silloin se pölähti jäähykoppiin. Siitä ei sitten taas tullut mitään, sillä se oli heti Joosepin kimpussa, joka tuli vähän niin kuin raamit kaulassa verkkoportin läpi karkuun ja toinen perässä ensimmäiseen kulmaan, johon jäätiin mottiin. Ei kun turpiin kaikin voimin ja silloin minulta paloi käämi. Salmari lähti hokkarit ilmassa ulkopuolelle keskusteluun. Vähän aikaa siinä sitten pidin sitä jaloista ja kyljellään portailla. Kun kaikki sisällä oli rauhoittunut palautin sen muiden mukaan. Sinne orrelle muiden kanssa ja eipä se muisti kovin pitkä näy olevan, sillä muutama laaki oli vielä vetäistävä Joosepille ennen kuin hippasi toisten taakse. Vähän aikaa siinä katselin ja mietin, ettei tästä taida sittenkään tulla yhtään mitään. Ei tuollainen määrä kukkoja vaan sovi yhteen, etteivät ne valitse jonkun, jota on sitten nokittava. Valitettavaa on, että kun yksi keksii tällaisen tempun, se tarttuu heti muihin, kuten nyt Joosepista huomasi. Päätös on siis tehty! Pikkukukoille käy nyt melko piakkoin niin sanotusti kylmät myllyt, vaikka se nyt kuulostaisi kuinka julmalta hyvänsä. Tämähän oli tavallaan tiedossa, että kun linnut kasvattaa pienistä - joko munista tai ihan pikkukanoista - osa niistä on kukkoja, joita ei vain pysty pitämään. Ei kai tässä sitten muu auta, mutta otetaan nyt muutama kerralla ja katsotaan millä kokoonpanolla rauha säilyy maassa.