Taas on viikko vierähtänyt mutta munista ei ole vielä tietoakaan. Juliana on edelleen paljon omissa oloissaan sisällä ja on ollut useasti kaivamassaan olkipoterossa pesintäkopissa. Ei sinne kuitenkaan munia ole ilmestynyt. Ruokavaliota on muutettu kovin valkuaispitoiseksi, vitamiineja on syötetty veden kanssa, ylimääräisiä ruokia on vähennetty, joten en ymmärrä. Olen tietty melko kärsimätön, kuten aina, eli kai se vain on odoteltava. Keväiset poikaset alkavat olla siinä iässä että muninta saattaisi ymmärrykseni mukaan olla ihan mahdollista käynnistyä milloin vain.

Kanalan ”isolla” puolella on nyt ollut ihan seesteistä ja kaikilla on rauha liikkua, syödä ja juoda milloin haluavat. Lisäksi koko poppoo nukkuu yönsä samalla orrella, jonne myös Alicia nykyään kipuaa ihan omin voimin. Pienen puolen kukot ovat sitten taas hyvinkin rauhattomia ja varsinkin Elmeri riehuu välillä turhankin paljon piesten toisia. Ihme kyllä ne alistuvat aina siihen niskan nipistelyyn ja mukana roikkumiseen ilman että antaisivat mitenkään takaisin samalla mitalla. Onkohan se sitten niin että Elmeri on muita vahvempi, ainakin luonne on. Yhtenä aamuna oli ihan puututtava peliin kun ei hommasta meinannut tulla yhtään mitään. Sanotaanko näin että vesselillä oli lähtö todella lähellä. En tiedä kauanko niitä nyt viitsii pitää tuossa kopissa keskenään, en usko että paluuta muuhun parveen enää on, joten vaihtoehdot jää kyllä nyt vähiin, arvaatte mitkä ne ovat itsekin.

Syksy on selkeästi tehnyt tuloaan, jonka huomaa tietenkin parhaiten valon määrässä; pimeä tulee aina vain aikaisemmin. Toinen huomio on tietenkin yö hallat, jotka meidän leveysasteella on vielä vain rimaa hipoen miinuksen puolella. Päivät jaksavat kuitenkin lämmetä ihan kesäkeliksi asti, joten nyt alkaa olla viimeiset hetket maalata kanala, jos sen meinaa tälle kesälle tehdä. Remonttia on ollut ihan muutenkin ja vihdoin sain aloitettua puiden sahaamisen ja pilkkomisen talven varalle. Kuivia ne ovat, mutta vielä väärässä paikassa pressun alla eikä sisällä pinottuna. Homma jatkuu ja paremmin se käy kun on hieman viileämpi, kunhan ei vain sada. Kaikki sähköhommat on nyt tehty ja paria ilmastointi reikää ja etuoven tasannetta – joka jää ensi kesään – vaille on kanala tällä hetkellä, tosin ilman maalia, kuten kerroin. Tänäänkin olisi hyvä päivä se homma aloittaa.

Eilen sitten sattui se ensimmäinen kauhun hetki kanoille. Kovin siellä huudellaan hätähuutoja harva se päivä ja aina kun käy katsomassa mikä hätänä, kaikki hiljenevät eikä mitään näy. Eilen oli toisin. Itse en kuullut mitään, olin sen verran kaiketi muiden rakennusten takana, mutta emäntä kuuli hätähuudot ja kävi katsomassa. Haukka, istumassa verkkoaidan katolla ja lähti lentoon kun hän tuli. Sanoi että iso haukka, mutta mikä sitten lopulta oli, on vaikea arvata jälkikäteen. Täällä asustelee yksi kalasääksi ja iso maakotka lenteli jokin päivä sitten tästä yli. Kanahaukkoja ja ruskosuohaukkoja on useampia, mutta varsinkin viimeksi mainittu on melko pieni. Kolme kanaa painautuneena ulkokopin ja verkon väliin, yksi reunaparrun alla piilossa ja loput sisällä mutta Aliciaa ei missään. Kurkin joka raon aitauksen sisältä ja kanalasta, mutta ei mitään. Yhtäkkiä se kuitenkin ilmestyi aidan väärällä puolella kurkkimaan muita jotka olivat sisällä. Miten lie painautunut verkon ja seinän välistä ulkopuolelle jää arvoitukseksi. Siinä on kyllä pieni rako, kun maalausta varten en ole vielä verkkoa niitannut seinään, joten siitä se on mennyt. Lähtö näköjään oli sitten silläkin hiuskarvan varassa. Jos ei Mirva olisi ajanut haukkaa tiehensä, olisi pikkukaveri joutunut parempiin suihin melko suurella varmuudella. Kanalassa kun huudetaan jatkuvasti ”susi tulee” niin aina ei sitten otakaan hommaa tosissaan, näyttää kuitenkin vaara vaanivan koko ajan jostakin suunnasta.