Alkaisivat sitten vitsit olla kovinkin vähissä. Joku sanoi: sano niille että valot on sitten päällä kunnes munia alkaa ilmestyä! En minä kuitenkaan mikään julmilus ole, ei pikku otuksille saa olla ilkeä mistään syystä, viattomia luontokappaleitahan ne ovat. Tuskin nuo minun kiusaksi on munimatta kuitenkaan.

Tänään oli taas siivouspäivä kanalassa heti aamutuimaan. Kyllä tuo turvepehku pölisee aivan tuhottomasti. Kaikki on ruskean pölyn peitossa, vaikka kuinka yrittää päivittäin sitä poistaa. Täytyypä miettiä ensi vuodeksi sitä hamppupehkua jos se ei niin pölisisi. Tuntuisi että tuo pölyisyys vaikuttaa jo kanojenkin hengitykseen jollakin tavalla. Se on aivan älyttömän hienojakoista ja vaikka pehkun päällä on heinää, niin kyllähän nuo siinä kuopii ja sutii sen turpeen esille. Nyt kun eivät pääse ulos niin tietenkin kylpevät myös samassa kuopassa jonka ovat kaivaneet. Minun on kyllä muutettava tuohon kanankalkkilaatikkoon tavallista hiekkaa ja laitettava se kalkki pienempään astiaan. Varmaan on parempi siinä pyöriä kuin tuossa turpeessa.

Ruokapuoli tosiaan on sitten vitamiinilisän lisäksi ollut sitä paljon valkuaista sisältävää rehua. Sitä on ollut muutenkin tarjolla koko ajan ruoka-astioissa, mutta olen ohran jyviä heitellyt niille kuopsittavaksi ja lisäksi aika ajoin kuorittua auringonkukan siementä ja pähkinöitä. Kovasti tykkäävät kun raa'asta jauhelihasta tekee pyörykän. Sitä ne käyvät innoissaan nokkimassa vuorotellen. Voihan se olla, että tuntuu vähän kuin matoja vetäisi naamaansa. Juusto on myös niiden herkkua ja kantapalat kyllä useimmiten saavat, tosin kyllä minä senkin raastan suikaleiksi.

Tänään sisareni tulee Helsingistä vierailulle ja on kovin innoissaan kanoista, saapa nähdä, vähän veikkaan että hän tuo niille tuliaisiakin.  :)