En voi olla kirjoittamatta tänne talviunistani huolimatta. Tänään se koko kesän ja syksyn odotus palkittiin. Alexandra muni ensimmäisen munansa ja se onkin meidän Mirronkanalan ensimmäinen muna. On sitä kyllä sattunut, kun ensimmäinen muna on niin ’törsteinen’ ihan näyttää vereltä, mutta kun nyt en tätä kanan anatomiaa ihan niin tarkka tunne niin ehkäpä se on jopa normaalia. Pikkulasten vanhemmat aina kehuvat, kun lapsoset ovat kakanneet pottaan, että kylläpä oli hieno kakka ja miten reipas lapsi onkaan ollut, joten nyt minun on oltava niin ylpeä, kun kanani on muninut. On se hieno pieni muna ja kun olen nähnyt kuvia kaikenlaisista hieman epämuodostuneista ja kuorettomista ensimunista niin tämä on kyllä malliltaan aivan normaalin näköinen ja kuori on ihan kova, joten kyllä ravinto taitaa sittenkin olla kohdillaan.

Minä luulen, että näillä veijareilla oli sulkasato tässä välillä, mutta kun en tiedä miten sen muuten huomaisi, kun että sulkia on aivan hirveästi ympäri kanalaa, niin oletan, että se on yhtenä syynä miksi muniminen on viivästynyt. Toivotaan että hanat nyt aukeavat muillakin.

Georg oli tässä niin aggressiivisella päällä jokin päivä sitten. Luulin, että se johtui siitä, kun lapset ja lapsenlapset kävivät kanalassa katsomassa – aikoihin, ei lisäkseni ole oikein kävijöitä yltäkylläisesti ollut – että saattoi taas siitä ottaa nokkiinsa. Porukka kun oli lähtenyt ja kävin kanalassa, ukkeli oli niin rinta rottingilla ja uhoa täynnä. Josefiina tykkää aina käydä napsimassa jyviä suoraan purkista, kun niitä jyviä laitan ovelta, nyt kuitenkin tuli muitakin Georg mukaan lukien. Eikö tuo hieman muka ohimennen nokkaissut käteeni. Ei kovaa mutta kuitenkin. Pidin kuppia ihan varta vasten vielä tarjolla ja kyllähän tuo vain jatkoi niin kauan, että sai palkinnoksi nahkavitosen ja pyöri puoleen väliin heinikkolattiaa. Siinäpä se taas oli ja nyt ollaan taas kavereita. Jotenkin tuntuu, että se olisi nyt myös hieman enemmän suojelemassa kanoja, kun yksi tänään on muninut; tiedä häntä.

Koko porukka on tullut kovin pelokkaaksi. Minusta Jooseppi on se joka muut saa hermostumaan, sillä se ihan pienestä ylimääräisestä liikkeestä, ylimääräisestä tavarasta - jota ei ole ennen nähnyt - nostaa hillittömän metelin. Tietenkin kaikki muut sitten mukana, ja hillitöntä vauhtia karkuun orrelle. Tuntuu, että en olisi tarpeeksi paikalla, mutta kun nyt kuitenkin vähintään kolme kertaa päivässä kanalassa käyn, ja joskus siellä istuskelen muutenkin juttelemassa maailman menoa, että eivät säikkyisi ihan pienestä. No, minäpä ehkä liiankin tarkkaan näitä seuraan. Kyllä nyt taas jaksaa hoivata ja huolehtia. Hieman tuo kylmä oli tuossa huolena, kun pakkanen meni -15C nurkille yksi yö ja sisällä enää +2C lämmintä. Toin varalämmittimen hollille, mutta se on sellainen tavallinen öljytäytteinen patteri, jossa on muutamia ritilöitä, ettei oikein päivällä passaa käyttää, kun pöllyttelevät niin kovasti kuiviketta. Tilasin kyllä hieman tehokkaamman lämpölampun, joten kyllä me pärjätään täällä.