Tässäpä Esterin ensimmäisiä päiviä ja nimi on tietenkin melko sateisen päivän mukaan.

Aurora näyttää tipulle miten ja mitä voi syödä.

Kuvat nyt vasta, kun sattui tietenkin sellainen pieni probleemi, että Microsoftin tähti-Lumia 950 valtava 64Gb muistikortti sanoi sopimuksen irti 29.6, jonka jälkeen sinne ei tallentunut mitään, eikä siitä voinut mitään kopioida (oli jotenkin kirjoitussuojattu). Meni hetki ennen kuin tajusin mistä kyse, mutta nyt olen saamassa uuden kortin Verkkokaupan kautta. Väliaikainen SD-kortti puhelimesssa ja sinne pilvipalvelimesta kaivoin nämä kuvat talteen. Että sellainen selitys :)

Ollaan oltu tavallaan hieman lomilla, kun pojan perhe tuli käymään, pitkän ajan päästä. Kirjoittelu ollut jäissä, sillä nuo melko vikkelät pojat veivät kyllä Fafan ajan aivan kokonaan ja niin oli tarkoituskin. Mukavaa oli, eikä ollut tekemisen puutetta. ”Kukkokiekuukin” kiinnosti melkoisesti ja kanalassa oli herkkupäivät koko viikon. Eilen sitten sattui melkoinen kauhunäytelmä kanalassa, kun naapurista pölähti iso metsästyskoira meidän pihaan.

Naapurissamme, muutaman sadan metrin päässä, on sairaanhoitopiirin virkistäytymispaikka, jossa vierailee vaihtelevalla menestyksellä ihmisiä pidempiä ja lyhempiä aikoja. Pääasiassa meille ei nykyään ole vieraista mitään haittaa, sillä kyllästyin siihen, että sieltä melko usein käytiin laiturillamme hyppimässä, kurkistamassa mitä meidän rantasaunassa on ja milloin mitäkin. Pahimpana pidin sitä, että vieraiden koirat, irti ollessaan, juoksivat meidän pihaan ja monesti myllersivät kasvimaassamme. Jonkun mielestä varmaan turhamaista jaamaamista, mutta kyllä harmittaa, kun isolla työllä yrittää huolehtia, vaikka sipulimaasta ja vieraat koirat ottavat penkeissä kierroksia ja sipulit ovat joko irti tai poikki. Koirat haetaan lopulta pois ja meidän tulisi ymmärtää, kun sehän on vasta pentu, tai muuta vastaavaa selitystä. Lopulta kävimme viemässä majapaikan ilmoitustaululle kainon pyynnön, että koirat olisivat kytkettyinä ja lapsia neuvottaisiin, mikä osa on naapuria ja mikä ei (raja on kyllä selvä, meille pitää kulkea portin tapaisen polun kautta). Viikonloppuna oli taas melko iso porukka viettämässä jonkinmoisia juhlia ja he ovat kyllä käyneet ennenkin, sillä tunnistin ainakin yhden lintukoiran, sillä pari vuotta sitten kuljetin sen narunpätkässä meiltä pois, kun oli tullut tökkäisemään minua kyljestä istuessani omalla terassilla. Satuin juuri kutomaan lippoamispussia, joten oli narunpätkä vieressä. Silloin sovimme, että kesäaikaan, kun koirat eivät muutenkaan saa olla irti, luppakorva on myös narussa. Eilen tuo keksi, että meillä on kanalassa kanoja. Sieltähän se tulla pyyhkäisi pellon poikki ja jäi hetkeksi pysähdyksiin, joka varmaan kuuluu riistan metsästyksessä asiaan. Menimme tavallaan jo vastaan, mutta livahtihan se ohi ja siitä juoksemaan kanalaa ympäri hullun pyörää. Kanat huusivat ja Georg komensi ne sisälle. Itse se jäi urhoollisesti sparraamaan ja puolustamaan kanalaansa. Noh, jos ei olisi aidattu alue huonostihan sen olisi käynyt. Lopulta yksi ukko tulla löntysti koiraansa hakemaan. ”Niin no se livahti! Meilläkin on kanoja eikä niille kuinkaan käy, vaikka säikähtää.” Ei aluksi meinannut saada kiinni koko koiraa, eli ei se ainakaan metsästykseen ole hankittu. Pienen neuvottelun jälkeen ja jopa turhan uhkauksen saattelemana kaveri poistui koiransa kanssa. En kai muuta kertonut, kun että meillä pelataan ajoittain pesäpallomailalla palloa pihalla, mikä nyt ehkä oli hieman lapsellista. Totta kai tiedän, ettei koiralle saa tehdä mitään, vaikka puolustaisi lapsiaan tai kotieläimiään. On vain otettava koira kiinni, puri tai ei, ja toimitettava takaisin. Tässä näitä lakipykälien loistavia esimerkkejä siitä, miten kaikki paitsi sinä itse saa tehdä mitä vain ilman rangaistuksia. Olen eläinrakas, pidän koirista (on ollut useampi itselläkin) mutta en hyväksy tätä, että koiralla on ihmisiä suurempia oikeuksia. Puuttua asiaan itsepuolustuksena, on ihmiselle rangaistava teko. Vika on omistajan, tässäkin tapuksessa, ei koiran! Onneksi kellekään ei käynyt kuinkaan, kanat ja kukot ainaostaan normaalia herkempiä taas joka liikkeelle, mutta muuten hyvin. Kaiken lisäksi koira oli muuten ihan kiltti, tiedän sen entisestään ja tunnen nimenkin, mutta jääköön nyt mainitsematta, eli pikkupojat pihalla ei joutunut vaaralle alttiiksi. (FB munanetti yhteisössä kirjoitukseni herätti melkoisen säpinän)