Talvi on tullut myös Mirronkanalan porukoille. Keväällä kuoriutuneet kukot ovat vielä hengissä, koko ajan on jokin tekosyy tullut eteen, ettei niitä ole voinut lopettaa. Paikkaa, eli uutta kotia on kovasti yritetty kaikille löytää, mutta huonolla menestyksellä. Elvis oli jo saamassa paikan Virroilta päin, mutta hieman ontuilevasta yhteydestä viestinvaihdossa, näyttää nyt siltä, ettei tämäkään kukko pääse mihinkään. Onhan se niin, kun elukoille antaa nimet ja niiden kanssa tuossa päivittäin touhuaa, että niihin kiintyy vähän liiankin kanssa. Ei se auta, kova peli Bostonissa, kuten joskus oli tapana sanoa, en voi talvea näitä ukkeleita pitää. Kanat ovat nyt niin kovilla, että selkeä hermostuneisuus ja sama kuin viime vuonna: harmonia katoaminen kanalasta on silmin nähtävissä. Oikea määrä kukkoja, eli yksi tai maksimissaan kaksi tällaiselle reilun kymmenen kanan porukalle on maksimi.

Muninta on loppunut liki kokonaan kylmien ja pimeyden tultua. Nyt yhdentoista munivan ja kahden nuorikon kanamunasaldo pyörii yhden kahden ja jopa nolla munan luokkaa päivässä. Viime keväänä oli kahdeksan kanaa, jotka kaikki munivat, joten merkittävä vaikutus on valolla ja lämmöllä. Kanalassa on tälläkin hetkellä jatkuvasti yli 10C lämmintä, eli ei siellä kukaan ainakaan palele. Pahimmat pakkaset luonnollisesti ovat edessä, mutta nytkin on jo pakkaset käyneet -15C tasolla. Koska lunta ei ole ollut juuri nimeksikään ennen viime yötä, ei silläkään ole voinut perustaa tiivistää. Nyt on kuitenkin jo lumet pukattu hieman kanalan reunoille ja ainakin viime vuonna sillä oli ainakin viiden asteen lämpötilan vaikutus kanalan sisällä. Koitetaanpa kirjoitella hieman tiuhempaan ja ihan kuvien kanssa tulevaisuudessa.