On vaikea uskoa kuinka paljon useampi kukko tyrannisoi kanalaa. On tapahtunut aivan selkeä muutos muutamassa päivässä. Vaikkakin Jooseppi kuoli omia aikojaan, eikä sille voinut mitään, oli pakko hävittää liian suureksi määräksi lisääntyneet kukot. Georg oli, ja on edelleen huomattavan lauhkea. Ei hyökkäile kenenkään kimppuun, eikä ole kertaakaan isotellut sitten kesän. Oikeastaan toivoisi, että se ottaisi taas hieman roolia, sillä kanoja on paimennettava, muuten ei pysy järjestys. Felix on paljon rohkeampi ja uskaltaa olla lattialla muiden kanssa nyt paljon paremmin kuin aikaisemmin. Julius, joka oli ensimmäinen meillä kuoriutunut poikanen, saa sittenkin jäädä. En uskalla antaa sitä pois, sillä Georg näyttää jotenkin niin vanhalta harmajapäältä yhtäkkiä. Jos sille käy huonosti ei olisi yhtään Kääpiö-Kochin kukkoa jäljellä. Felix kun on Mille Fleur ja sillä on oma kana. Tosin kyllä se pikkaisen käy myös vieraissa, eikä ihan helposti muut kanat pääse sen ohitse ilman että saa kyytiä, jos sikseen tulee.

Itse asiassa tuon episodin jälkeen, kun kukot oli otettava kiinni – ne eivät ihan helposti ole tulossa syliin – hillitön pelko ja epävarmuus alkaa kadota. Nyt tullaan taas ovelle vastaan ja kerjätään makuupaloja. Muutaman päivän ajan kaikki vetäytyivät takanurkkaan, kun tulin kanalaan sisälle, ja jos vain menin kanakopin puolelle alkoi hillitön poukkoilu, varsinkin nuorten osalta; oli aivan älytöntä lentelyä ympäriinsä. En tiedä miten viitsisin merkata meidän valkoisia kanoja, jotka ovat niin saman näköisiä kaikki, ettei niitä erota toisistaan. Niille on varattuna numerollisia ja eri värisiä jalkamerkkejä, mutta kanat on ensin otettava kiinni, että ne saa laitettua. Siitä nousee hirveä älämölö, joten antaa nyt hetken rauhoittua ja katsotaan sitten.

Muninta on täysin lakannut nyt joulukuussa, ei yhtä ainukaista munaa ole pyöräytetty, vaikka lisäsin vitamiineja ja rehu on kyllä muniville kanoille. Kai se on taas pyyhkäistävä Nivalassa hakemassa sitä tuplasti kalliimpaa Milka rehua, jos se vaikka auttaisi. Saahan nuo kaiken päivää jotakin herkkuja ja varsinkin nuo kuoritut auringonkukan siemen menevät, että hulahtaa, kun niitä antaa. Tällä nyt mennään kohti vuodenvaihdetta ja päivät alkavat onneksi taas pidentyä, joten sekä kanat että isäntä virkistyy varmasti taas hetken päästä.