Kovasti ovat rouvat ahkeroineet ja munineet joka päivä. Varmaankaan eivät samat kanat, sillä saldo on joka toinen päivä suurempi ja joka toinen pienempi. Paras päivä toissapäiväinen 10 munan saalis. Kanojahan on 13 kappaletta, josta yksi on sen verran vanha, ettei ainakaan viime vuonna muutamaa munaa enempää muninut, mutta yhden poikasen kuitenkin sai haudutettua. Tämä on se Juliana ja poikanen on Elviira. En usko sen munineen tänä vuonna ollenkaan ja nyt kyllä huomaan, jos on muninut, sillä on eri kopissa Georgen kanssa.

Georg on saanut kerran kokeilumielessä vapaasti kulkea koppien väliä, mutta ei siitä mitään tullut Felix oli heti sen kimpussa. Kauhean tappelun saattelemana otin Georgin syliin ja kas kummaa se oikein painautui minua vasten ikään kuin olisi mukamas ollut tyytyväinen. Ennen tuo aina on pyristellyt karkuun vaan nyt oli hetken aikaa ihan rauhallisesti sylissä. Juliana oli tietty mennyt sen perässä isolle puolelle, joten laitoinpa sen taas takaisin ukkonsa seuraan. Nehän ovat olleet pari jo siitä, kun meille tulivat ja olivat silloin ainoat aikuiset linnut, muut olivat ihan pieniä tipuja. Kaikki kanat ovat vielä tallella: Alicia, Josefiina ja Alexandra alkuperäisestä kokoonpanosta. Aluksi meille tuli yksi kukko ja kymmenen kanaa, josta kuitenkin lopulta kävi ilmi, että suhde olikin neljä kanaa ja seitsemän kukkoa. Pikkukukoista Jooseppi oli lempein ihmisiä kohtaan, vaikka olikin sangen kovakourainen rakastaja ja nyppi kanoiltaan höyhenet päästä. Nyt syksyllä Jooseppi menehtyi oudosti ja ne muut viisi kukkoa saivat edellisenä syksynä lopputilin. Ei mahdu useampi kukko samaan parveen. Ihme on, jos kaksi pärjää keskenään, mutta kanoille on liian raskasta ja koko ilmapiiri on koko ajan tosi jännittynyt. Saa nähdä koska keksivät taas tuon hautomisen. Michelle jo vähän yritti mutta lopetti sitten yhtäkkiä. Täytyy nyt tänä vuonna vähän hillitä syntyvyyttä, koska ei tänne enempää mahdu eikä kovin helposti niitä näy saavan mihinkään sijoitettua.