Vaan niin sinä kävi, että Kasperi nokkasi

ja kovaa sitten nokkasi. Kasper se samalla

kuitenkin tavallaan ilmoitti, ”olen ensimmäinen”,

kun se päivä sitten koittaapi.

Niin kovasti hellin ja ruokin. On kukkosen kohtalo

kurja ja kova, paljon iloa minulle vaikkakin tuopi.

Ei ukkoja montaa samaan koppiin sovi, on riitaa,

melske ja taistelu kopissa kovin.

Kukkojen kisaa on mukavaa katsoa, silloin,

kun ikä on nuorta ja matsoa. Kanoilla kuitenkin

hermot on tiukoilla, kas kukot ne tahtovat

kovasti peuhailla.

Ei rauhaa ole tytöillä hetken vertaa, niin

kovat on pojilla halut astua. On hurja

yksi kukko varsin, kun kanoilta höyhenet

niskasta nyppii. On kalju tuo parka ja kalkkunaksi

kai pyrkii, vaan kasvaa ne taas, kun rakastaja

maas.

Nyt helpotti hetkeksi kanojen stressi, ei kukkoja

liikaa, ne matkalle lähti. Se matka on pitkä, ei

paluuta näy, vaan kurja on päivä, kun näin sitten

käy.

 

Joka syksy tämä sama juttu, vaan minkä voit, kukot ovat niin hurjia, että verissä päin ottavat yhteen. Koko parvi on sekaisin ja harmonia kanalasta on kadonnut tyystin. Nyt vähensin minimin, ja jätin kaksi hurjan kaunista yksilöä. On aina oltava joku pääkukon aspirantti, niin kauan, kun vain sietävät toisiaan. Saa nähdä joudunko vielä näitä vähentää, sillä tilat ovat pienet, ei voi jakaa pieniin porukoihin, eri karsinoihin. Vielä on kaksi eri rotua keskenään. Se on melko huono, sillä väkisin kuoriutuu sekarotuisia, mutta minulle sama, sillä yhtä rakkaita ovat kaikki. Sydäntä särkee, kun joudun yhdestäkin luopumaan, se kuitenkin on ihmisen oltava tässä viisas ja katsoa kokonaisuuden hyvinvointia.