Onpa ollut melkoinen kevät meidän kanalassa. Usea kana on kuollut, osa on ihan oikeaan sairauteen, mutta osa taas tuntemattomasta syystä. Ei sillä, että niitä nyt olisi mitenkään ihan poikkeuksellisen suuressa määrin klopsahdellut, mutta munivat kanat ovat aina arvokkaita. On tietenkin tulossa uusia, onhan meillä nyt jo kuoriutunut viisi poikasta, tosin selkeästi niistä osa on kukkoja. Kukkoja tosiaankin. Meillä oli tarkoitus siirtää muutama kukko ja kana naapuriin, jotka ovat olleet kiinnostuneita kanoistamme. Nyt näyttää sitten huonolta, kun testosteronit korkealla kukot olivat ottaneet yhteen. En tiedä mitä siellä oli lopulta tapahtunut mutta Jorkki oli verissä päin ja silmät turvonneena, liki umpeen muurattuna voisi sanoa. Lopulta siinä kävi niin, että se kuoli viikon päästä, osin siksi, ettei enää suostunut juomaan eikä oikeastaan edes syömään. Harmi, sillä se oli minusta melko kesyyntynyt ja kiva kukko ja lopulta tosi kivan värinen. Nyt se lepäilee kuitenkin kanalan nurkalla ja ajaa kanoja takaa paremmissa maisemissa.

Elviira hautoo taas jo melko lopuillaan kuutta munaa, joten tiedossa on taas lisäystä jossakin vaiheessa. Kyllä tämä taas muuttuu iloksi, luulisin. Iloisempien uutiosten toivossa ja järven jään lähtemistä odotellessa.