Tänäkään vuonna ei kesäkuu ole ollut lämpimin, eikä oikeastaan paras kuukausi, minun mittapuulla mitattuna. Huhtikuu ja varsinkin toukokuu, olivat loistavia. Ei ötököitä, ei monta kertaa viikossa nurmikon leikkuuta, vaan ihan parhaimpia hommia: kasvimaan laittoa ja pihan siistimistä. Miksi ei myös ensi talven klapien tekoa, se on ainakin minusta kovinkin mieluista hommaa. Tosin, kuten nykyään aina, tekee sitten mitä vain, jokin paikka kipeytyy. Puiden teossa, jonka haluan tehdä ennemminkin ihan perinteisesti kirveellä, kyynärtaive kipeytyy valtavasti. Olikohan tuo nyt sitä tenniskyynärpäätä, vaikka pitäisi olla kirveskyynärpää. Aikanaan, kun rakensin talon, eikä ollut mitään paineilmapyssyä, vasaroimisesta kipeytyi niska ja hartiat aivan älyttömästi. Lääkärillä oli erinomainen neuvo: lisää tai vähennä, molemmat auttavat. Oikeassa oli, niin se vain auttoi. Nyt yritin tuohon kyynärpäähän saada kipupiikkiä, mutta nuoren tohtorin mielestä nykyään ei niitä ole pruukattu laittaa, eli mutustele vain Buranaa, kyllä se siitä. Väärässä oli, ei se mihinkään kadonnut! Tyhjä reissu muutenkin, pariin muuhunkaan vaivaan ei ollut mitään apuja, joten mitäpä sitä enää lääkärissä käymään, terve mies. Vähän tuohduin ja olen nyt tehnyt omat rohdot. Jos ei siis jonkun ajan päästä enää kirjoituksia ala kuulua, ne olivat sitten myrkyllisiä.

Vaan kyllä elämä maistuu, äskeisestä rutinasta huolimatta. Valoa riittää, ja se jos mikä on minulle tärkeätä. Olen saanut tehdä juuri sitä mitä olen halunnut: kalastella, hoitaa pihaani, kanojani ja korjailla kaikenlaista. Paljon on hommia kerääntynyt kesän ajaksi ja välillä ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Jokainen päivä on kuitenkin saatu onnellisesti maaliin ja tuntuu mukavalta illalla mennä nukkumaan, kun on jostakin tekemisestä väsynyt, eikä pelkästään turhauttavasta sluibaamisesta. Onnellinen mies, elämä on upeata!