Vuosi sitten kirjoitin kuinka masentava marraskuu ja sen pimeys on itselleni. Tänä vuonna koko marraskuu on päässyt hiipien jo liki puoleen väliin, eikä nyt ihan kauheata masennustunnelmaa ole päässyt hiippailemaan pintaan. Pimeys hieman lieveni, kun lumi peitti maan ja samalla aivan vähän teki kelin valoisammaksi. Varmaankin kuutamo ja kirkas taivas ovat sen vuoksi valaisseet illat ja yöt aika mukavasti. Päivällä on lisäksi aurinko muutaman kerran näyttäytynyt, joten avot harashoo kyllä jotenkin on pärjätty.

Ongelmiakin tietenkin on ja ne ovat kyllä pitkällekin tekemättömien hommien aiheuttamia. Jotenkin talven tuloon varautuminen on ollut todella sitkeää, vieläkin on omenapuut verkottamatta. Vasta saatiin eilen emännän kanssa venekin kallistettua ylös alas, joten viime tinkaan. Tosin olin kyllä sen vetänyt maihin jokin aika sitten, mutta en muista, että tällaista vetelyyttä olisi ollut muina vuosina. Metsässä olisi pitänyt kaataa ensi vuotta varten puita, mutta sekin on ihan muutamaa puuta lukuun ottamatta tekemättä. Nekin kaadetut on vielä hakematta tien varteen, joten kohta hukkuvat varmaan lumeen. Pahinta on, etten ole saanut ylimääräisiä neljää kukkoa vieläkään päiviltä. Jotenkin olen koko ajan ollut toiveikas, että löytävät uuden kodin. Yksi, eli Elvis joka on Mille Fleur rotuinen, oli pääsemässäkin Virroille, mutta kas kummaa, kun en heti luvannut viedä kukkoa ilmaiseksi 400km päähän, sitä ei huolittukaan. Ehdotin pientä puoleen väliin vastaan tuloa, mutta se kai sitten lopulta säikäytti. Taitaa Elviksen käydä kuten muidenkin, että pääsee vihreimmille niityille jyviä syömään ja kanoja pöllyttämään.

Istuin taas kerran keittiön mukavassa ”laiskanlinna” tuolissani tuijottamassa jäätyneelle järvelle ja pohdin elämän menoa. Jotenkin aloin tuntea sellaista hyväksikäytetyn vanhemman miehen olotilaa. Olen mukana kaikenlaisessa yhdistys- ja seuratoiminnassa, kuntapolitiikassa sekä ihan puolueen johdon tehtävissä, kaupungin valtuuston puheenjohtajistossa sekä kaikenlaisten yritysten ja yhteisöjen johtokunnissa tai varajäsenenä. Lisäksi lupauduin kirkon valtuustoon ja siihen liittyviin toimikuntiin. Nämä kaikki yhdessä vie aikaani aivan tuhottomasti. Vapaaehtoistahan kaikki tietenkin on mutta, kun tulee tunne, että teen nyt yhtä paljon hommia kuin työssä olleessa, sillä erolla, ettei tästä makseta mitään, alkaa tunne olla juuri kuvaamani. Minusta tuntuu, että talven tuloon liittyvät kotihommat ovat juuri tästä syystä jäänyt rästiin, enkä ole oikeastaan jaksanut tehdä niitä. Ikää kun karttuu kaikki alkaa kulkea hitaammin. Minkä helposti hoiti toisella kädellä aikaisemmin, kestää nykyään, vaikka kuinka ja kauan. Koko päivän saattaa saada kulutettua ihan muutaman tyhjänpäiväisen homman tekemisessä. Kaikki johtuu vain siitä, että kunto on huonompi ja itse on kömpelö eikä jaksa kuin vähän kerrallaan. Tänään pohdin vakavasti jättäytyväni kokonaan politiikasta, siis kokonaan, enkä asettuisi ehdolle kuntavaaleihin keväällä. Vähennän yhdistyksissä luottamustehtävät minimiin. Alan keskittyä omaan kuntooni, mielenterveyteeni metsästämällä, kalastamalla, hoitamalla metsääni, puutarhaani, pihaani ja tietenkin kanojani. Matkustamista olen aina rakastanut, uuden näkemistä ja kokemista, mutta se on valitettavasti taloudellisista syistä jätettävä. Lisäksi kanalan saaminen jonkun hoitoon vaikeutuu koko ajan, eikä voi aina vain yhtä ja samaa henkilöä asian kanssa vaivata. Ne lupaukset: kyllä minä voin sitten tulla hoitamaan…. ne olivat tietenkin niitä normaaleja ihmisten tyhjiä lupauksia. Tekisi tietenkin mieli hankkia oikein paksuposkinen kissa ja iso koira, mutta en ole uskaltanut, kun en ole aina kotona. Josko ne tulisi sitten paremmin kyseeseen, jos jättäisi nuo hommat. En tosiaan tiedä mitä tulisi tehdä.......