HS kirjoitus 9.2.2017

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005080237.html?share=e4af75f47d3f1e5bd2fa798b50cfb6b6

ELÄKESOTA ALOITTAA KEVÄÄN!

Lyhennelmä tässä

Tänään torstaina eduskunta pääsee kiinni aiheeseen, jota yksikään kansanedustaja ei pysty välttämään jalkautuessaan toreilla ja teltoilla äänestäjiensä pariin.
Kyse on eläkeläisiä kuohuttavasta taitetusta indeksistä eli siitä, miten työeläkkeitä pitää vuosittain korottaa. Eduskunta alkaa torstai-iltana käsitellä kansalaisaloitetta, jossa nykyinen korotusmalli halutaan romuttaa.
Asia jakaa puolueita – myös sisäisesti.
Suomessa työeläkkeitä korotetaan vuosittain indeksillä, joka ottaa huomioon 80-prosenttisesti hintojen muutoksen ja 20-prosenttisesti palkkojen muutoksen. Tämä harmittaa eläkeläisiä, koska he kokevat köyhtyvänsä suhteessa palkansaajiin.
Tänä vuonna työeläkeindeksi nousee noin 0,6 prosenttia vuoteen 2016 verrattuna.
Kansalaisaloitteessa vaaditaan indeksiä kokonaan palkkojen kehitykseen sidotuksi. Aloitteen allekirjoitti noin 84 000 ihmistä.
Aloite on henkilöitynyt Sdp:n entiseen kansanedustajaan Kimmo Kiljuseen, joka näkyi ja kuului myös Sdp:n viikonloppuna pidetyssä puoluekokouksessa, vaikkei tullutkaan valituksi puoluekokousedustajaksi.
Kiljunen oli jättänyt eläke­indeksin muuttamisesta aloitteen myös puoluekokoukselle ja haalinut aloitteen tukijoiksi useita pitkän linjan demareita, jopa entiset puheenjohtajat Ulf Sundqvistin ja Pertti Paasion.
Asia on demareille varsin kiusallinen, mikä nähtiin puoluekokouksessa. Puolueen nuoret jäsenet kiipesivät puhujapönttöön yksi toisensa perään kertomaan, että Kiljusen ja kumppaneiden aloite on vaarallinen nuorille sukupolville, koska palkkoihin sitominen eli nykyistä isommat korotukset eläkkeisiin ennen pitkää tyhjentävät eläkerahastot.
Puolueen johto ja puolue­kokous torjuivat aloitteet lupaamalla, että Sdp tekee toimen­pideohjelman eläkeläisköyhyyden vähentämiseksi.
Jankkaamiseksi ja sukupolvi­sodaksi mennyt indeksikeskustelu on alkanut huolestuttaa myös eläkeläisjärjestöjä.
Keskustelu saa eläkeläiset näyttämään ahneilta, ja varsinainen pää­tarkoitus eli köyhien eläkeläisten auttaminen jää varjoon.
Sdp:tä lähellä oleva eläkeläisjärjestö Eläkkeensaajien keskusliitto eli EKL ehdottaakin työ­eläkkeisiin korotusmallia, jossa pienimpiä eläkkeitä korotettaisiin myös euromääräisesti.
Kaikille eläkeläisille tulisi vuosittain pieni prosenttitarkistus, mutta sen lisäksi pienimpiin eläkkeisiin suunnattaisiin kiinteä euromääräinen korotus.
EKL on laskettanut oman ­mallinsa Eläketurvakeskuksella. Malli on liiton mukaan kustannusneutraali, mikä tarkoittaa, ettei se tulisi kalliimmaksi kuin nykyinen indeksitarkistusmalli eikä tyhjentäisi eläkerahastoja samalla vauhdilla kuin palkkoihin sidottu indeksi.
Eläketurvakeskuksen tutkimuksesta vastaava johtaja Mikko Kautto ei tästä huolimatta innostu EKL:n mallista.
Kauton mukaan työeläke­järjestelmän periaate on, että työeläke tulee ansioista, jotka on työuraltaan saanut. Eläkkeiden tehtävänä ei ole tuloerojen tasoittaminen, vaan siihen on muita välineitä.

 

OMA MIELIPITEENI ASIAAN

 

Olen jäänyt pois töistä työkyvyttömyyseläkkeelle, normaalin prosessin kautta, toukokuussa 2009. Nyt olen siis ollut kohta kahdeksan vuotta poissa työelämästä. Työtä olen tehnyt armeijasta päästyäni yhtäjaksoisesti siten, että ensimmäiset 15 vuotta tein kahta työtä, sillä palkka ei alkuaan riittänyt perheen elättämiseen yhden työn varassa. Tässä nyt sivuhuomautus: perheen perustin jo samaan aikaan, kun työura alkoi.

Seuraavat 10 vuotta tein vain yhtä työtä, tosin se sisälsi valtavasti ylitöitä. Joka vuosi yli lain salliman määrän tai rajoja hipoen. Jatkuva päivystysluontoinen työ vaati päivän lisänä useasti koko yön ja useimmat vapaat viikonloput vuodessa. Loput työurastani tein esimiestehtävissä, jossa tuosta ilta- ja viikonlopun työstä ei erikseen maksettu. Ansiot olivat kuitenkin kohtuullisen suuret. Olen siis maksanut veroja valtiolle ja kunnalle koko aikuisikäni, melkoisen määrän enemmän kuin jos olisin ollut normitöissä pelkän arkipäivätyön. Avustuksia tai korvauksia en ole saanut, joten olen ollut se maksaja osa, joka pyörittää yhteiskuntaamme.

Tämän yllä olevan mukaan olen mielestäni ansainnut sen eläkkeen, joka siitä työmäärästä on kertynyt. Jonkun mielestä eläke on tietenkin liian suuri. Se on kuitenkin työtä tekemällä kerätty, ei kepulikonstein, joten se kyllä mielestäni minulle kuuluu. Urpilaisen keksimän solidaarisuusveron ansoista, joudun nyt maksamaan ylimääräistä veroa eläkkeestäni. No, olin mielestäni aika solidaarinen jo, kun palkastani jatkuvasti vietiin melko suuria määriä prosentuaalisesti, juuri tuosta työmäärästä johtuen. Ei siksi että palkka alkuaan olisi ollut niin suuri. En ymmärrä miksi katsotaan olevan oikein enemmän ansaitsevilta periä valtavan suuri vero, mutta kun pitäisi sitten olla samassa, se suhteellisuus unohdetaan. Pitäisi tyytyä vähempään, koska muuten saa enemmän mitä muut saavat. Katsokaapas suhde täytyisi kyllä tässäkin pysyä samana; loppusummasta viis. Nyt taistellaan - kuten HS kirjoittaa – eläkeläisten oikeudesta ylläpitää eläkkeen arvo elinindeksin mukaisena. Ei suinkaan eläkkeen nousuna, vaan arvon säilymisenä, sellaisena kuin se on ansaittu. Voi tietenkin sanoa, että eläkerahastot loppuvat. Voi olla, että niin on! Sinne pottiin olisi kuitenkin tultava koko ajan lisää, samalla tavalla kuin se on tähänkin saakka tullut jo eläkkeellä olleiden toimesta. Yksittäisten eläkeläisten ei pitäisi joutua maksumieheksi siksi, että yhteiskunta on enemmän ja enemmän siirtynyt maksamaan liki mitä vain kohtuuttomuuksia avustuksina, kenelle vain, joka kehtaa pyytää. En väheksy ihmisiä joilla on vaikeuksia eikä ole töitä, mutta raja tulee vastaan, kun maksajia niille tuille ei enää löydy ja on kaivettava jo kertaalleen urakkansa tehneet eläkeläiset taas maksajiksi. Ihan vain kuriositeetin vuoksi: Tämän kahdeksan vuoden aikana, oma järkeni näkisi, että nettoeläkkeeni olisi tullut jonkin verran nousta. Nousta, että olisi pysynyt palkkakehityksen tai muuten elinkustannusindeksin mukaisena, on laskenut 150€. En usko palkkojen laskeneen samassa suhteessa saatikka hintojen halventuneen. Minusta on suuri häpeä, että tällaisesta aiheesta keskustellaan siinä muodossa, että tätä eläketuloa tulisi vielä pienentää tai säädöksillä huolehtia siitä, että elinkustannukset karkaavat vähin äänin käsistä. Verotushan on sitten asia sikseen, mutta liian pitkä aihe tähän otsikkoon.

Vielä lopuksi: eläkkeelle jäädessä ja varsinkin siellä jonkun aikaa olleena, tuntuu aina vain enemmän olevansa ongelmajätettä, josta ei ole kuin haittaa. Kun jäät eläkkeelle, huomaat työterveyshoidon ensimmäisenä. Se katoaa ja kunnallinen tulee tilalle. Se maailmankuulu Suomalainen terveydenhoito vain on lopulta kuitenkin niin hidasta, että pahimmassa tapauksessa ehtii kuolla pois ennen kuin pääsee kunnolla hoitoon; tämä siis ilman jotakin kohtausta, jolloin ambulanssilla viedään. Tekemättömyys, yksin jääminen kaikkien ongelmien kanssa on toinen asia. Mutta annas olla, kumma kyllä sinut huomataan, kun tarvitaan ilmaisapuja ja työvoimaa. Kyllä taas kelpaa ja suu vaahdossa haetaan tekemään palveluja ja vapaaehtoistyötä, joka alkaa muistuttaa sitä palkkatyön määrää jota teit, tosin siitä saa pelkän hyvä mielen palkaksi. Tästä hyvästä vielä sitten halutaan, että nämä hyväntekijät antaisivat osan eläkkeestään, joka vähin äänin kuivaa kasaan. Jos kaikki eläkeläiset tekisivät lakon, eikä tekisi mitään ilmaiseksi, veikkaan, että tämä yhteiskunta pysähtyisi. Palkkasidonnainen eläkeindeksi takaisin!