Hyvät kuulijat,
minua pyydettiin Haapaveden kaupungin puolesta tämän vuoden toukosiunaukseen. Mitä puhua kaupunkilaispoikana toukosiunauksessa, siinäpä haastetta kerrakseen. Olen osallistunut uutispuurotapahtumiin, mutta en aikaisemmin toukosiunaukseen. Vaikka en ole osallistunut, olen siitä huolimatta kyllä ollut tietoinen tästä iänikuisesta perinteestä. Olen itse hyvinkin suuri perinteiden vaalia, joten katson itsekkäästi tämän itselleni suodun kunnian, tuoda kaupungin tervehdys, osuvan aivan oikealle henkilölle. Kiitänkin omalta osaltani ja kaupungin puolesta isäntäväkeä ja mukana olevia järjestäjiä kutsusta tilaisuuteen.
Vanhastaan kylvön siunaus on tehty kanttaipäivinä eli käyntipäivinä, jotka olivat rukoussunnuntain (5 su pääsiäisestä 21.5) ja helatorstain välissä. Tuolloin käytiin papin johdolla paikkakunnan pelloilla ja rukoiltiin yhteisesti sadon puolesta ja siunattiin touko. Se ei ollut vain kunkin omien peltojen siunausta, vaan yhteinen toimitus, jossa kylän ja pitäjän kaikki pellot siunattiin yhteisesti.
Kanttai-päivät ovat hieman vaihdellet missä päin Suomea on, jossakin se on helatorstain jälkeinen viikonloppu jossakin seuraavana viikon alku. Tänä vuonna tuo kanttaiviikko osuu ensi viikolle, jolloin on vanhan uskomuksen mukaan hyvä ennustaa säätä kesäksi. Joitakin vanhan kansa sääennustuksia on säilynyt: ”Jos kanttaiviikko on kylmä, kesästä tulee lämmin ja päinvastoin,” / Jos kanttaiviikolla sataa lunta, se on kuin kattolunta pelloille,” / ”Kun on kanttainviikko kalpeata, on heinänteko helpeätä,” Siis kanttaiviikon sää on vastakohta kesän ilmoille.
Nykyään maanviljely on valtavasti modernisoitunut ja selkeämmin maataloutta eli yksi ruoantuotannon ja talouselämän haaroista. Helposti voisi kuvitella, että vilja ja leipä, jonka ostamme kaupoista muovipussissa, ovat viime kädessä kiinni kansainvälisistä markkinoista, talouspoliittisista päätöksisitä sekä tekniikasta, koneistuksesta ja lannoitteista. Näin ei kuitenkaan viime kädessä ole, vaan kyse on lopulta ihmisen tekemästä työstä, siitä työstä joka tehdään lähiympäristössämme kuvainnollisesti paljain käsin. Maanviljely on arvokasta työtä, jota ilman yhteiskunta ei voisi toimia. Siksi sen arvostusta on saatava lisättyä ja ainakin Haapavedellä uskon, että tässä vanhat perinteet ovat kohdillaan, jota osoittaa tämä toukosiunauskin.
Viittaus Hanna-Kaisa Heikkisen aikanaan toukosiunauksessa käyttämään virkkeeseen:
On totta, että köyhältä puuttuu paljon, mutta ahneelta puuttuu kaikki. Jos se mitä omistamme, on meidän vallassamme, olemme rikkaita ja vapaita. Mutta jos olemme omaisuutemme vallassa, olemme todella köyhiä.
Pidetään arvokasta maataloutta omassa vallassamme!
Jumalan siunausta
