Olen aika monessa mukana, nyt eläkepäiviä viettäessäni. Töissä ollessa oli niin paljon, joko ylitöitä, viikonlopputöitä tai matkustelua, että en vain yksinkertaisesti jaksanut, enkä oikeastaan kyllä ehtinytkään muuta tehdä kuin töitä. Nuorempana toki riitti kuitenkin virtaa sen verran, että päivittäiseen judoharrastukseen sain itseni raahattu. Sekin loppui sitten erilaisiin loukkaantumisiin ja lopulta sen aikaisen partnerini ehkäpä mustasukkaisuuden purkauksiin, koska harrastuksessa oli mukana myös naispuolisia judokoita. No se oli silloin se, tosin harmittaa, että harrastus oli pakko lopettaa kotirauhan säilymisen vuoksi. Olisinpa vain ollut kovapäisempi ja nähnyt kaikki hölmöilyt ja ilkeydet aikaisemmin, olisi monilta itkuilta ja pahalta mieleltä säilynyt. Se kuitenkin loppui ja nyt on maailman ihanin, kiltein ja upein ihminen rinnallani, Luojalle kiitos. Enpä tiedä miten näinkin raihnainen ukko tulisi muuten toimeen.

Monessa mukana, tosiaan! Kunnallispolitiikka on nyt yhtenä ajan syöjänä, ainakin päällimmäisenä. Koska istun niin monella jakkaralla, aikaa kuluu liki päivittäin johonkin kokoukseen tai sen valmisteluun / valmistutumiseen. Lisäksi olen ollut kuluvana kirkollisvaalikautena myös siellä mukana. Ensin varavaltuutettuna, mutta silti osallistunut varmasti liki kaikkiin kokouksiin, niin valtuuston kuin neuvoston, poissaoloista johtuen. Lopulta joku muutti paikkakunnalta ja tulin näin ollen varsinaiseksi, joten sielläkin on aika ajoin melko vilkasta, kaikkine lähetystö- perhepiiri- ja muiden toimien parissa. Yhdistyksissä olen melko aktiivisesti, tosin osasta olen joutunut jättäytymään sivuun. Oikeastaan aikataulullisista syistä mutta osin siksi, että mikäli ei ole mukavaa ei tule mielestäni jatkaa, vaan jäädä pois. Näin siten olenkin tehnyt mutta muutamassa olen kovinkin aktiivisesti mukana.

Yksi niistä on paikallisosasto SVS harrastuksen parissa. Itselläni ei ole Karjalaisia sukujuuria, ennemminkin Balttiasta, mutta olen jotenkin tykästynyt siitä ihmisten avoimuudesta, ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta, mikä siellä vallitsee. Monesti nähdään kaikki itänaapurin toiminnat poliittisina, tosin se on näkyvintä, mutta se ei ole yksittäisten ihmisten vaan politikoiden tekosia. Ihmiset tulisi kohdata ihmisinä, silloin huomaa kuinka asenteet voivat muokkaantua ihan uuteen uskoon. Poliittinen suuntaukseni ei ole ollenkaan vasemmistolainen, päinvastoin, en vain anna ylipäätään politiikan vaikuttaa mitenkään koko tämän harrastuksen kulkuun. Kyseessä on siis puhtaasti poliittisesti sitoutumatonta kulttuurin vaihtoa ja sitä muuten riittää. Kulttuuri- erot ovat mielenkiintoisia ja minua kiinnostaa se kovasti. Mukavia matkoja on takana ja toivottavasti monet vielä edessä. Matkoilla juhliin osallistuminen on ollut erityisen mukavaa, sillä ne poikkeavat perinteisistä suomalaisista juhlista melkoisesti. Aina on tanssia laulua ja hyvää ruokaa. Kotopuolessa tuo juhlinta usein jää jutustelun ja juomien liialliseen keskittymiseen, eikä tehdä muuta kuin istutaan paikallaan. Tosin on niitä poikkeuksia, niitä olen itsekin ollut järjestämässä monen monta kertaa. Uusia ystäviä olen saanut, joita tuskin koskaan olisin ilman tätä kohdannut. Kielimuuri on kuitenkin vahvasti välissämme, sillä yhteistä vierasta kieltä ei ole löytynyt, eikä oman äidinkielen lisäksi tosiaan edes osata muita kieliä. Siinä on yksi lisäharrastus, kielen opiskelu, joka kuitenkin edistyy aivan etanan vauhtia, mutta etenee kuitenkin.

Tällä hetkellä koitetaan kovasti edistää matkailua kotikaupunkimme Haapaveden hyväksi. Sekin on vapaaehtoisella pohjalla, mutta erittäin hyvällä mallilla onnistua jopa yli odotusten. En tietenkään ole yksin sitä tekemässä, tässäkin on se kielimuuri ja kontaktien luomiset ilman selkeätä kielen hallitsemisella olisi käsittääkseni täysin mahdotonta. Huomaan välillä, ettei kaikki ratkaisut nuorena olleet ihan parhaita, sillä jos olisin omannut tämän kokemuksen aikaisemmin, olisi varmaan valinnut toisin. Niin tärkeäksi elämässäni on tullut musiikki, kulttuuri ja ennen kaikkea erilaisten neuvotteluiden sisältö. Aina ei näköjään tiedä mihin oikeastaan kykenee, eikä varsinkaan mikä oikeasti kiinnostaa. Toivottavasti matkaa olisi vielä taitettavana suhteellisen terveenä vuosia, sillä tällä hetkellä olen kaiken kaikkiaan todella onnellinen. Tunnen itseni etuoikeutetuksi ja sanotaanko onnekkaaksikin kaikkien kiireidenkin keskellä. Aikaisemminkin olen todennut, että varallisuutta voisi olla enemmän, ei niinkään itseni vuoksi, vaan siksi, että voisin tehdä sillä niin paljon hyvää jakamalla hyväntahtoisuutta sitä tarvitseviin kohteisiin ja toimintoihin.