Maaliskuu, kevään herättäjä, mielen keventäjä uuden alun aloittaja. Miten voisikaan tätä vuoden ajankohtaa ilmaista, joka kertoisi miten se juro talvinen synkkyys alkaa hälvetä, toivo herää uudesta kesästä ja mieli lähtee taas kuin lentoon. Maaliskuun aurinkoinen sää, joka lämmittää yöllä olleen pakkasen plussan puolelle. Räystäät alkavat tippua sulavaa lunta, tippa kerrallaan, kunnes vesi valuu noroina. Vitivalkoisen lumen hohde ja mikä ehkä hienointa, luonnon herääminen vähitellen, ihan kuin linnut laulaisivat: herää luonto, herää ihminen, nyt alkaa uusi kesä. Emme menehtyneet, me pärjäsimme talven yli, kiitos kun ruokit meitä, nyt palkitsemme sinua vuorostamme. Ilma tuntuu raikkaalta ja mikä ihana tuoksu täyttää aamun varhaiset tunnit; elämä voittaa, alkaa vuoden paras aika.
On hienoa huomata miten alkaa sekä luonnossa, että myös ihmisissä hormonit hyrrätä. Eläimet alkavat etsiä toista sukupuolta, luonnollisen lisääntymisen vetäminä. Mikä lie saa sen aikaan? Valo, uskon. Ihmisissä hormonit hyrräävät samalla tavalla, on aika alkaa ehostaa itseään, miettivät naiset. On aika saada värikkäämpiä vaatteita; nämä harmaat tummat huomaamattomat talvi-vermeet saavat nyt jäädä nurkkaan: on valon myötä saatava väriä taas maailmaan. On meikattava, hiukset on saatava uuteen malliin, hameen helmaa lyhemmäksi, että upeat sääret, joita kannattelevat kauniit uudet kengät, houkuttelevat silmiä seuraamaan, katseita vangitsemaan. Jopa dekoltee on saatava hieman avarammaksi ja tämä kaikki, sillä tiedossa on: vastakkainen sukupuoli herää tästä syystä taas talvimörön pesästään.
Miehetkin saattavat käydä jopa pesulla ja harjata pörröttyneen kuonatalonsa. Taitaa olla aika katsoa: onko partakoneen teriä jossakin, josko partaa hieman muokkaisi, vai tekisikö jo sen verran radikaalin tempun, että ajaisi naaman ihan paljaaksi. Ei nyt sentään värikkäitä vaatteita, mutta jos kengät vähän kevyemmiksi kuitenkin. Ja niin se silmä välkkyy etsien kauniiden, upeiden kevään tuomien naisten vartaloiden piirteitä, jotka nyt talven jälkeen muodokkaina tuodaan esille. Niin alkaa taas uusi, hienoin aika vuodessa. Elämä on sittenkin ihanaa!!!
No niin, kyllä itsellekin on selvää, että talven paksu pöly ravistellaan nyt pois harteilta. Enemmän ulos, tekemään edes jotakin pikku hommaa. Ensi vuoden puita ruvettava tekemään, että ehtivät kuivata kesän aikana. Kovasti on mietinnässä jo mitä laittaisi kasvimaahan, eikö tuohon paperillekin tullut jo raapusteltua vähän suunnitelmia. Kohta on kuitenkin hommattava siemeniä ja osan tulisi jo olla itämässä, mutta siihen ei ole tiloja, joten vaikka on tiedossa, se on jätettävä. Linnunpönttöjä näpräillään kasaan ja ripustetaan puihin. Niitäkin on jo tehty ja loppusuora häämöttää; vanhatkin kunnostettu. Hirvenlihaa on perinteisesti laitettu kuivaamaan katon rajaan liiterin nurkalle ja muutenkin kevään alkuhommia jo vähän tapailtu. Kun hanki alkaa kantaa, on rannan pajukko leikattava. Kun tämä kaikki on aloitettu, on varma, että kevät on pitkällä. En voi kuin toistaa itseäni: elämä on elämisen arvoista.
