Lupasin palata mietteisiin ja mitäpä sitä sitten muuta tekisi sadepäivän ratoksi kuin vaikka kirjoittelisi omiaan. Otsikko kyselee kiinnostaako kanala vielä? Kyllä se vain jaksaa kiinnostaa. Ei ole haitannut aamuherätykset, liki joka aamu olen herännyt ilman kellonsoittoja kanalaan ihan muutamaa kertaa lukuun ottamatta. Silloin kun herätyskello aamulla on soinut, on kyllä ilta venynyt muutenkin niin pitkälle, että oma rytmi on täysin sekaisin. Kun olen hyvässä kunnossa itse, siis tunnen itseni levänneeksi ja kohtalaisen terveeksi, herään aamulla virkeänä ihan hyvissä ajoin; viiden, kuuden aikaan. Minulle ei ole aamuisin nouseminen ollut koskaan hankalaa, ennemminkin väsähdän illasta. Tällä hetkellä olen, miten sen nyt sanoisi: vähän huonossa hapessa. Fyysinen kunto on päässyt repsahtamaan melkoisesti, eikä siitä käy muita syyttäminen. Koko juttuun näkyy kuuluvan tuo väsymys, jolloin on vain nukuttava päiväunia ja muutenkin on aivan saamaton olo, ei vain saa mistään otetta eikä jaksa oikein käydä mihinkään hommaan käsiksi. Onhan minulla ollut se kummallinen yskä jo viime lokakuusta asti, tosin se on välillä ihan siedettävällä tasolla. Toisaalta ei terve ihminen koko ajan yski ja ole nuhaisen oloinen. Jääköön se marina sitten tähän. Hommia olisi kyllä vaikka millä mitalla, luonto vain ei aina ole ihan suopea, ei varsinkaan tänä kesänä. Hyviä työilmoja olisi kun ei ole niin kuuma, mutta ei sateella ihan kaikkea pysty tekemään ja saa se kenen hyvänsä mielen jo hieman painuksiin, vaikka mikä olisi. Niin se vain on, että se on otettava mikä annetaan ainakin ilmojen suhteen, joten ei muuta kuin tuulta kohden.

Kovin on itseni kanssa filosofoinut kanojen ajattelumaailmaa. Mistä saisi ammennettua tietoa, sillä sitä on varmasti tutkittu. Jotenkin ne käyttäytyvät niin eri tavalla kuin kotieläimet, tarkoitan kissaa ja koiraa, tekisi siis oikeasti mieli oppia mitä mikäkin ele ja ääntely tarkoittavat. Heti ei niistä kiinni saa, sillä eleet näyttää olevan mitättömän pieniä, mutta ääntely taas on hyvinkin rikasta ja varmasti kaikella on oma merkityksensä. Olen oppinut mikä on kauhistunut varoitusääni (suorastaan paniikki) sitten hieman lievempi versio, missä vain jostakin varoitetaan ja lopuksi piiloon meno ääni. Niissä kaikissa on erilainen soundi. Kukon auktoriteetista olen kyllä kuullut juttua, mutta en ikinä arvannut että se on niin täydellistä. Kukko korahtaa ja silloin kanat lähtivät saman tien. Siinä ei ole sellaista joo joo kohta, vaan oli mikä homma hyvänsä kesken, lähdetään, kuten ennen vanhaan sanottiin, kuin paska ja askel. (en ole tuota sanonta ikinä oppinut tajuamaan mistä on lähtöisin, isäukko sitä vain usein käytti) Lisäksi on sellainen jännä ääni kun jokin löytyy ja siihen kuuluu myös hillitön pään nyökyttely ylös alas, hauskan näköistä. Kukolla ja kanalla on yksi sellainen aivan hiljainen sirkutteleva ääni mitä en ole oppinut yhdistämään vielä mihinkään, mutta ehkä aikanaan selkeytyy. Yksi oikein todella hauska on se kun pikkuinen kukko harjoittelee kiekumista. Aluksi se on aivan vain kurkun avaamista mutta nyt ainakin meidän pikku Elmeri jo saa siihen ihan kiekumisen kuuloisen äänen, tosi vaimean pienen, tosin eihän äijä ole vielä kovin vanha, muutaman kuukauden.

 En ole ottanut kovin paljon stressiä kanalan pidosta, vaikka siellä usein istun niitä katselemassakin. Minusta vain on niin mukava niitä seurata. Liikaa tiedän niitä lellivän ruoan suhteen, mutta ei tuo meitä nyt varmaan perikatoon vie. Talvellakin olen syöttänyt pikkulintuja varmasti monen sadan euron arvosta, eikö sitten omia kanoja vähän voi lelliä kun kyse nyt on vain jostakin erilaisista siemenistä, ehkä vähän juuston kannikoita ja tietenkin vähän jauhelihaa. Matojakin olen niille käynyt kaivamassa ja sekö oli herkkua. Hirvittävä kilpajuoksu kun yksi on saanut napattua yhden daggarin. Vaikkapa matoja olisi kuinka monta, on juuri kaikkien saatava se joka yhdellä on jo nokassaan. On ne niin mukavia seurata ja kuten arvasin, vaikka paljon joutuu ehkä näkemään vaivaa ennen kuin kaikki on edes valmista, sitten ylläpito ja huoltaminen, antaa se myös tosi paljon. Ainakin nyt kun on itsellä aikaa seurata, eikä tarvitse enää palkkatöihin kiiruhtaa. En olisi ikimaalimassa voinut pitää kanoja ollessani töissä, se vei itseltä kaiken ajan ympäri vuorokautta ja lopulta jälkeenpäin ajateltuna aika ajoin mehut aivan viimeistä pisaraa myöten sekä terveyden. Jos olisi sellainen mahdollisuus, että voisi valita uudestaan, se ehkä sittenkin olisi voinut olla jokin muu homma. Samoin ajattelen urheilusta, josta aikanaan sain hyvän fyysisen kunnon ja jaksamista vuosiksi. Sekin olisi voinut olla jotakin muuta kuin se judo, sillä niin paljon sen kautta syntyi itselleni vammoja, jopa pysyviä, että ei soisi sitä kenellekään.

Ehkä joskus taas lisää mietteitä Rollen myllystä.