keskiviikko, 2. toukokuu 2018

Jorkki joutui tappeluun

Onpa ollut melkoinen kevät meidän kanalassa. Usea kana on kuollut, osa on ihan oikeaan sairauteen, mutta osa taas tuntemattomasta syystä. Ei sillä, että niitä nyt olisi mitenkään ihan poikkeuksellisen suuressa määrin klopsahdellut, mutta munivat kanat ovat aina arvokkaita. On tietenkin tulossa uusia, onhan meillä nyt jo kuoriutunut viisi poikasta, tosin selkeästi niistä osa on kukkoja. Kukkoja tosiaankin. Meillä oli tarkoitus siirtää muutama kukko ja kana naapuriin, jotka ovat olleet kiinnostuneita kanoistamme. Nyt näyttää sitten huonolta, kun testosteronit korkealla kukot olivat ottaneet yhteen. En tiedä mitä siellä oli lopulta tapahtunut mutta Jorkki oli verissä päin ja silmät turvonneena, liki umpeen muurattuna voisi sanoa. Lopulta siinä kävi niin, että se kuoli viikon päästä, osin siksi, ettei enää suostunut juomaan eikä oikeastaan edes syömään. Harmi, sillä se oli minusta melko kesyyntynyt ja kiva kukko ja lopulta tosi kivan värinen. Nyt se lepäilee kuitenkin kanalan nurkalla ja ajaa kanoja takaa paremmissa maisemissa.

Elviira hautoo taas jo melko lopuillaan kuutta munaa, joten tiedossa on taas lisäystä jossakin vaiheessa. Kyllä tämä taas muuttuu iloksi, luulisin. Iloisempien uutiosten toivossa ja järven jään lähtemistä odotellessa.

Jorkki.jpg

 

keskiviikko, 28. maaliskuu 2018

Näyttää taas jo paljon paremmalta

Kuten niin paljon pelkäsinkin, oli kahden kanan Ekateriinan ja Nadjan päivät luetut. Vaikka kuinka yritin hoivata ei Nadja siitä tokentunut, vaan meni päivä päivältä huonompaan kuntoon, eikä siitä sitten selvinnyt. Ekatariinan kanssa ei ollut vaihtoehtoja, sillä tietoni mukaan taudista ei voi parantua, joten se lähti vehreimmille laitumille ja pehmeämmille orsille, niin kurjalta kuin se kuulostaakin.

Nyt on melko vilske menossa, sillä kaikki saavat taas liikkua vapaasti, missä huvittaa koko kanalassa. Ei ole sairastupaa eikä ”vauvalaa” vaan kaikkiin koppeihin on pääsy. Kovasti vain alkaa hormonit kukoilla hyrrätä ja kyllä siinä Felix on taas jäänyt alakynteen. Tarkoittaa lähinnä sitä, että tarkkailee pääasiassa orrelta tapahtumia. Olen laittanut sille sinne orren viereen astian, että saa kuitenkin syödäkseen, mikäli muut ei anna sille sitä mahdollisuutta. Vesikippo sinne on vielä laitettava ja sen jälkeen onkin vähän niin kuin kahden kerroksen väkeä meidän kanalassa.

Muninta on taas lähtenyt käyntiin ja varoaika on ummessa loiskarkotuksesta, joten munia voidaan taas käyttää. Tähän asti ne muutamat mitkä ovat munineet, ovat palautuneet keitettynä pikku kavereiden ruoaksi. Kyllä siinä melkoinen papatus käy, kun munia saavat syödäkseen. Valkuaiset ovat kovin suosittua Kaisan ja Santran mielestä ja vikkelyyttään ehtivät ennen aikuisia sitä aina nappaamaankin, kun munat ensin kuorin ja laitan jakoon. Muninnan lisääntyessä, ja koska niitä taas voi syödä, menevät munat nyt parempiin suihin, eli ne syödään itse. Pääsiäinen on tulossa ja talo täyteen porukkaa. Porukkaa, jotka odottavat saavansa oman kanalan munia, joten en aloita vielä kalkkijalkojen hoitoa. Vasta pääsiäisen jälkeen alkaa hoitourakka, sillä lääkkeet on nyt saatu, eikä vaiva ole hengenvaarallinen. Osalla sitä on ollut jo jonkin aikaa, mutta huomasin sen ongelman laajuuden nyt vasta, joten lellikit on hoidettava.

Paikallisessa Haapavesi lehdessä oli tänään harrastus kolumnissa juttua Mirronkanalasta pääsiäisen ollessa ovella. Kävivät haastattelemassa ja ottivat muutamia kuvia. Ihan mukava juttu käykää lukemassa. En tiedä näkyykö linkin kautta, mutta yrittäkää 😊

https://www.kp24.fi/lehti/haapavesi       

maanantai, 12. maaliskuu 2018

Nyt on kanalassa on kurjat päivät

Voi kurjuuden kurjuus, nyt se iski mitä olen pahiten pelännyt, linnuilleni sairaus. Yhdellä kanoista huomasin outoa käytöstä jo jonkin aikaa sitten. Ekateriina on ollut kummallinen rääkyjä, ihan kuin variksen poikanen. Aina, kun tulee lähemmäksi ei ole samanlainen kuten muut. Vaikka eivät nyt yleensä anna ottaa kiinni itseään, tämä alkaa huutaa hulluna jo matkan päästä. En nyt sen kummemmin siihen kiinnittänyt huomiota, mutta yhtenä päivänä se oli jotenkin hieman klenkan oloinen. Seuraavana, painoi mennä oudossa asennossa pää kenossa, joka meni vain pahemmaksi. Pakko oli jo varhaisessa vaiheessa pistää eristykseen, Nadjan kanssa, joka on kipeänä ollut viikon päivät, tosin toisella tavalla. Tänään tutkin Nadjaa myös hieman tarkemmin ja huomasin sillä olevan kalkkijalat. Muuta en ensitöikseni nähnyt, mutta huomenna on aloitettava hoidot. Ekateriinalla taitaa sittenkin olla Marekin tauti, joten ei ole oikein muita vaihtoehtoja, kun päästää raukka kärsimyksistään.

On niin kurjaa, kun vielä on kylmä kausi, enkä saa kanojani mihinkään muualle tällä hetkellä. Olisi saatava hetkeksi pois kanalasta, kun sen siivoan läpikotaisin, desinfioin ja vaihdan kuivikkeet. Oli miten oli, huomenna alkaa kuitenkin kevyempi siivous, kaikkien tarkistus ja hoidot. Heti, kun ilmat sallivat, tulee koko kanalan täyssiivous ja mahdollisesti munintapesien uusiminen. Orret, lähtevät joka tapauksessa vaihtoon ja lantalaarit kalkitukseen ja syvädesinfiointiin. En oikein muutakaan keksi. Toivottavasti se auttaa asiaa ja saan pitää omat pikku kanaseni ja uljaat kukot. Nyt on jo muutaman päivän ollut loishäätölääkkeet yhdessä juoma-astiassa, sen verran korkealla, etteivät ihan pienimmät yletä. Viimeksi se oli avoastiassa ja luulen (vaikka ei varmaan pidä paikkaansa), että silloinen Jooseppi-kukko, veti siitä suurimman osan naamaansa ja jonkun ajan päästä kuolla kupsahti aivan oudosti.

Kyllä on paha mieli ja kurja olla, tuntuu, että on syypää kaikkeen, vaikka kuinka on yrittänyt pitää lintuja kuin kukkaa kämmenellä. Toivotaan parasta, että saan kalkkijalat kuntoon.       

keskiviikko, 7. maaliskuu 2018

Nyt on taas meininki päällä poikasten kanssa

Edellisessä artikkelissa kerroin miten Esteri on kärkkymässä paikkaa Olgalta, jos vain hieman selkänsä kääntää. Enhän minä koko aikaa siellä kanalassa voi istua, joten kun lähdin ovesta, siellä taas tehdään ihan mitä halutaan. Lopulta kävi niin, että Esteri ajoi Olgan pois ja sille tuli vielä Elviira kaveriksi. Olga vain harmitteli vieressä, eikä voinut tehdä mitään. Kuoriutuihan sieltä lopulta poikaset Kaisa, Santra ja Kiira. Siirsin taas yläpesästä lämpölampun alle lattiatasoon pienempään koppiin, missä saa uudet tulokkaat kasvaa hieman ja tottua maailmaan. Esteri, Elviira ja poikaset siis pikkukoppiin. Kiira ei pärjännyt maailman suuressa ihmeellisyydessä, vaan menehtyi syystä tai toisesta jo alta viikon kuluessa.

Nyt Olga sai taas uuden tilaisuuden ja kohta alla taas neljä munaa. Vaan joku outo homma siinä on, ettei puolustaudu sillä nyt siellä oli Ekateriina ajamassa sitä pois ja valtaamassa pesän. Sain hieman huijattua tätä tyyppiä ja laitoin muutaman kaupan luomumunan sen alle. Muutaman viikon siinä olikin, mutta tuli niin aggressiiviseksi, että pörheänä hyökkäili kimppuuni aina kun boksin luukun avasin. Ei siinä mitään, sille tuli Charlotte kaveriksi ja niin ne joutuivat molemmat yhteen pienempään koppiin arestiin muutamaksi päiväksi. Kummasti ne tunteet siellä rauhoittuu, ja hautomishalut katoavat. Nyt sai Olga vihdoin olla rauhassa hautomassa. Eilen kuoriutui Katariina ja tänä aamuna Taru. Pari munaa on vielä haudonnassa. Olga on nyt lattia tasolla, sillä Esterin porukan Kaisa ja Santra ovat jo niin isoja, että pärjäävät isolla puolella.

Niin... älkää nyt ihmetelkö ja tuomitko, kun on niin siivottoman näköistä. Pääsiäis-tehosiivous juuri tulossa ja uudet puhtaat heinät kuivikkeeksi. Nyt on vain niin tuhottomasti lunta, että heinäpaalin saaminen metsäladosta on hieman työn täyteinen. Kohta hoituu ja taas on putipuhdasta ja mukava olla :)

 

 

Julius%20Cesario%20Esteri%20ja%20Alexand

Julius Cesario, ruskea Alexandra ja valkoinen Esteri

Kaisa%20ja%20Ekateriina%20t%C3%A4ti.jpg

Kaisa ja Ekaterina täti

Kaisa.jpg

Kaisa

Katariina.jpg

Katariina

Olga.jpg

Olga

Taru.jpg

Taru

Joonatan%20boksissa.jpg

Joonatan

Jorkki.jpg

Jorkki

Esteri%20ja%20Elviira.jpg

Esteri ja Elviira

Santra.jpg

Santra

DSC_6294.jpg

Olga lattiaboksissa poikasten ja muutaman munan päällä

DSC_6297.jpg

Olga ja Katariina takana (kuoriutunut eilen illalla), Taru edessä (kuoriutunut yöllä)

keskiviikko, 10. tammikuu 2018

Eikö sitten jo yksi rouvista hautomaan

Keväisin, kun aurinko alkaa pidentää päivää ja alkaa olla valoisampaa kanaseni alkavat haudonta hommat. Eivät suinkaan kaikkia kiinnosta sellainen, mutta sitten on taas ne yli innokkaat, joiden on pakonomainen tarve hautoa useamman kerran vuodessa. Pahin kaikista on Alicia, joka oli alun alkaen sellainen rääpäle, että en uskonut siitä tulevan oikein mitään. Toisin kävi, on koko kanalan tehokkain tässä hommassa. Minun on tosin rajattava sen intoa, sillä rouva kerää kaikki munat mitkä saa näkyviin allensa ja niitä oli kerran parhaimmillaan 13, ennen kuin huomasin merkata ja poistaa uudet.

Nyt on Olga, joka on liki kokonaan valkoinen päättänyt, että on aika. Muutaman kerran olen sen poistanut illalla pesästä orrelle, mutta kovan nokkimistaistelun lisättyä ajattelin, ettei kai tuolle mitään mahda, vaikka ei ole kovin hyvä aika vielä. Eilen tosin vanhempi, Esteri, oli vallannut paikan ja Olga makoili siinä vieressä hieman kauempana happaman näköisenä. Nostin nyt vuorostani Esterin pois, merkkasin pari munaa ja niin tuo Olga kiireen vilkkaa köpötti asemiin takaisin. En anna hautoa kuin pientä määrää, sillä kohta muut innostuvat samasta asiasta ja tipuja on taas aivan tuhottomasti. Ei kai siinä mitään, jos joku vain niitä ostaisi, mutta kun eivät näy mihinkään kelpaavan, enkä pidä siitä, että ne on sitten klopsautettava. Tämäkin vain tilan puutteen takia. Kukoista jo keroinkin, ei niitä vain voi pitää. Ensinnäkin kanat ovat liian kovilla, eikä ole mukavaa, kun koko kanala muuttuu tavattoman rauhattomaksi.

Saapa nähdä kuka ottaa mallia ja kohta on varmaan joka nurkalla joku kököttämässä haudonta hommissa.

 

WP_20170530_17_39_31_Rich.jpg

Esteri viime keväänä hautomassa.

Olgasta ei nyt ole kuvaa, mutta koitan taas kameroida jossakin vaiheessa :)