Tuntuisi ehkä oudolta, mikäli valtuuston puheenjohtajisto ei kirjoita mitään, edes lyhyttä yhteenvetoa, saati vetoomusta uudelleen valinnan puolesta valtuuston. Ensimmäisenä varapuheenjohtajana lyhyt kirjoitus, olenhan kuitenkin tavoitettavissa koska vain ilmankin.
Olen aina karttanut hienoja valtakunnallisia kannanottoja, sillä pidän sitä enemmän Arkadiankadun porukan tehtävänä. Siksi paneudun tähän ihan meidän oman kaupungin asioihin.
Meneillä oleva valtuustokausi oli sangen opettavainen itselleni. Lupasin opetella toiminnan kiemurat ja mielestäni pääsisin näillä tiedoilta luokalta, mutta jätetään numerot, kuten näyttää koulussakin olevan suuntaus. Koulusta aasinsilta meidän jopa sangen räväkästä ajatustenvaihdosta miten tulisi toimia, kun on ainainen säästökuuri menossa. Tullako yhtenäiskoulu vai eikö tulla, siinäpä pulma. Asialla on puolensa ja mielestäni ymmärrän molemmat kannat. Toisaalta nähtyäni muutaman version uusia koulukomplekseja tuntui itsestä, että voisipa aloittaa uuden kierroksen ja palata nykyaikaiseen kouluun. Toisaalta vierailtuani kyläkouluissamme tulee lämmin nostalginen tunne omasta lapsuudesta, ei koulu mielessä, mutta muuten se idylli vanhoista kotimaisista filmeistä ja kesäisistä maalla vietetystä ajasta lapsena. Siinäpä vastakkainasettelu pohdittavaksi tulevalle kaudelle.
On turha luetella saavutuksia, sillä kukaan niitä ei yksin ole päättänyt. Moni asia on kuitenkin onnistunut, ehkä joku jopa epäonnistunut, aika näyttää. Jäähalli nyt yhtenä, josta oli paljon polemiikkia, ennen, työn edetessä ja jälkikäteen. Vieläkin siihen palataan, mutta olen nähnyt sen toimivuuden ja se on hyväksi Haapavedelle. Niin on myös upea uimahalli, jota kehutaan eteläsuomea myöten. Päiväkoti oli aluksi hieman vieras ajatus hirsirakenteisena, mutta olen nähnyt isoja puisia toimivia rakennuksia, joissa on terve ja hyvä sisäilma, kaikupohja erikoinen, aivan pöyristyttävällä äänen kantavuudella, mutta samalla kaiuttomalla pehmeällä soinnulla. Teatteri Kirnu, voi mikä onnistunut ratkaisu. Olin onnellisessa asemassa ja sain kierrellä rakennuksen kaikissa osissa ja tuntui, että voisin vaikka muuttaa koko paikkaan itse asumaan. Paikkana aivan mahtava, idyllinen ja ainoana epäkohtana on se, että katsomo on rajallinen, sillä mahdollisuudet olisivat, vaikka mihin. Kylpyläsaaren, sanotaanko uusi tuleminen. Se on Haapavedelle mahtava mahdollisuus, varsinkin nyt, kun se on saanut uuden mahdollisuuden ränsistyneen päärakennuksen osalta. Yrittäjät tekevät parhaansa, että tapahtumia riittää kaikille ja yleensä hyvät asiat kantavat kauas, mutta valitettavasti myös huonot. Meidän kantava brändimme Folk tapahtuma onneksemme jatkuu ja voi ehkä paremmin kuin muutama vuosi sitten. Tässä on kuitenkin osoitus, miten asiat, hyvät sekä huonot, kantautuvat ihmisten korviin matkan pituudesta välittämättä. Folk tiedetään, tunnetaan ja siihen halutaan osallistua. Tullaan pitkän matkan päästä, osa kotiseudulleen tapaamaan vanhoja kavereita, osa ihan musiikin perässä mutta suurin osa positiivisen ilmapiirin pariin.
En jatka tätä kirjoitustani nyt loputtomiin, sen piti olla lyhyt. Vetoomukseni teihin kaikkiin: olkaa positiivisia, kertokaa kotikaupungistamme positiivisia hyviä asioita, sillä vaikka aina ei niin hyvältä tunnu, on oltava ensin jossakin muualla, ennen kuin voi huomata kuinka hyvin meillä asiat täällä ovat. Meillä on loisto kaupunki! Kaikki, jotka päättävät asioista puolestanne, ovat teidän valitsemianne. Joka ikinen haluaa parantaa olojamme, joten valitsette kenet hyvänsä kannattaa kääntää katseet heidän hyvyyteen, sillä itse en usko kenenkään asettuvan ehdolle kenenkään kiusaksi. He pitävät huolta tulevaisuudestamme, tulevaisuudesta huolehtiminen eli huolenpitoa huomennakin.
Numeroa ei ole vielä jaettu mutta eiköhän tuo löydy 
