Kolme pikkukanaa siirrettiin tänään aikuisten puolelle. Voi surku tuota Juliaana kanaa, ei kun nokkimaan niitä pieniä. Kukko ei ole moksiskaan, tuijottaa vain mutta kana jahtaa pieniä ympäriinsä, eikä päästä edes syömään. Jouduin ihan kysymään viisaammilta neuvoja mitä tehdä. Sanoivat että on laitettava pienille jokin piilopaikka ja ruokaa / juomaa erikseen ja katsottava ettei nyt ihan veriseksi mene. Teimme pienen pahvilaatikon minne pääsevät piiloon ja ruoat siihen viereen.

Kävin äsken katsomassa kanalassa mitä touhuavat. Yllätyksekseni Georg ja Juliana olivat vierekkäin orrella; ensimmäistä kertaa. Tosin juuri siinä päässä jossa ei ole lantalaatikkoa alla, mitenkähän arvasinkaan että niin käy. Pikkutiput, jotka ovat erillisessä tilassa, olivat kaikki klimpissä lattialla, mutta yhtäkkiä niille tuli nälkä ja ei kun syömään. Kolme vanhinta (suurinta), isojen puolella, olivat melko pöllämystyneen oloisia, katsoivat vanhempia sinne orrelle ja yksi jopa pyrähti lentoon ja yritti takertua rautalankaverkkoon. Putosi kuitenkin takaisin lattialle. Nyt tiput ainakin olivat koko ajan syömässä. Kävi kai minua niitä sääliksi ja kävin veistämässä niille pikaisesti oman pikku orren, jos vaikka sen löytäisivät yöpuuksi. Ehkä niillä huomenna on helpompaa.

Verkkoaitaus on kattoa vaille valmis, joten ehkäpä huomenna alkaa olla aika päästää otuksia ulos. Ainakin pitäisi olla turvallinen paikka. Muutenkin joutuvat vähäksi aikaa jossakin vaiheessa pihalle että pääsen hieman korjaamaan kanalan lattian korkeutta (harmi että paras tilannekuva puhelimella kukon ja tipujen ruokailusta meni sameaksi) lisäämällä kuiviketurvetta.