Kävin siinä aamupäivällä laittamassa vähän sapuskaa linnuille, kuten tapana on ollut, niin eikö mitä, koko porukka on ahtautunut pienimpien varmaankin puolen neliön kopperoon. Ei nyt kuitenkaan kukko ja Juliana kana, mutta ne olivat ihan viereisessä aidatun alueen sisällä verkkoaidassa pienten kopissa kiinni. Mikähän oli taas homman nimi, ei sitä vaan ihan heti opi ymmärtämään mitä kanan päässä liikkuu. Kyllä ne tulivat heti pois kun laitoin ruokakupin omalle puolelle. Nyt on nimittäin siten, että isommille on laitettava kuppi ensi, jos pienemmät saavat ensimmäisenä kupin, nämä teinit ahtautuvat jostakin raosta, vaikka kuinka pienestä, juuri sille kupille ja tietenkin taklaavat pienemmät pois. Eilen kyllä näin kun yksi kaiken pienempiä oli isompien kupilla ja ihan tosissaan, joten eiköhän tuo sopu vielä jossakin vaiheessa synny.

Laitoin taas munanettiin kyselyn tuosta nippavesiastiasta, kun siellä näköjään muutkin taistelevat saman asian kanssa. Ei siinä muuten, mutta saisivat aina puhtaan veden, ei maassa oleva astia kauaa pysy puhtaana etteikö se ole vähintään multaa täysi. Pelkään vain, että sairastuvat, kun ei koko ajan kerkiä sitä vettä vaihtamaan, lurjukset sontivat sinne, vaikka kuinka olen kieltänyt. Minäpä vielä kokeilen jos muutama uusi temppu auttaisi.

Saivat muuten nyt, lellittelyn ollessa taas huipussaan, kuorittuja auringonkukan siemeniä. Vaan kylläpä kukko oli mielissään, olisittepa kuulleet sitä meteliä ja pään nyökkimistä minkä piti. Mukavaa kun löytää jotakin herkkuja sillekin, pienillä on ihan eri tykkäämiset, jauheliha mene ettei kerkiä kättä vetää edestä pois.