Vihdoinkin, voisi sanoa, alkaa seinät olla loppusuoralla sillä etelänpuolen seinän laudoitus alkoi eilen. Tämä on vähän työläämpää, sillä kanat pyörivät siinä jaloissa. Samalla on oltava hieman tarkka ettei haukat yllätä kun kääntää selkänsä. Katon verkko on oltava auki talon vierestä, en muuten mahdu tekemään hommia. Jotenkin on kuitenkin homma onnistunut ja kuten aina: vähän vähältä, hitaasti kiiruhtaen se paras lopputulos saadaan aikaan. Onhan tässäkin taas monta seikkaa huomioitava, kun seinällä on ikkuna ja kanojen ulostuloluukku. Laitan kuvan sitten kun on valmis.

Yöllä oli hallaa, oli veneen reuna vielä jäässä aamulla seitsemän aikaan. Vene on täällä yläpihalla, kun oli pesussa ja moottori oli korjauksessa. Ei siinä nyt isoa ongelmaa ollut, mutta oli kuitenkin sattuessaan melko kiusallinen. Tulppa loppui kesken pelin. Olin onneksi tässä omalla järvellä puolen kilometrin päässä ja tyynellä säällä. Olisin tietenkin voinut olla myös Uljuan tekoaltaalla, jossa usein on melko reippaasti aallokkoa, vaikkapa viiden kilometrin päässä rannasta. Onni siis onnettomuudessa ja nyt on sitten työkalut ja varatulppa aina mukana. Harvoin tällaista nyt näin pienessä purtilossa on tarvetta pitää mutta nyt on.

Eilen illalla, melko myöhään kanojen aikaa eli kahdeksan jälkeen, oli hirveä mekkala ulkotarhassa. Olin juuri tullut suihkusta ja siinä kalsarisilla terassilla kuivattelin itseäni mielestäni hyvin ansaitun viinilasin kanssa. Pakkohan tuonne oli mennä kurkkimaan mitä tapahtuu. Meillä kun jää tuo maakellari sen verran koko höskän eteen ettei sinne suoraan näe. Georg oli siinä Fernandan sivussa, joka oli painanut pään aitauksen alalankun alle ja näytti siltä, että kukko oli kaiketi yrittänyt sitä kiksauttaa. Mikäli olin oikeassa, siinä minkä näin, on se tosi hyvä merkki. Ei vain siksi, että kana alkaa olla sukukypsä vaan siksi, että se on kana eikä kukko. Jää siis nähtäväksi oliko siitä kyse, vai muuten vain kurinpalautuksesta. Hyvällä tsägällä meillä on sitten ainakin kaksi kanaa kymmenestä. Uskon kyllä vakaasti näiden neljän pienemmän olevan kanoja, on ne niin erinäköisiä naamasta ja ainakin Alexandra on ihan Julianan näköinen. Nyt joku tietenkin ihmettelee miten niiden naamat nyt voi olla erinäköisiä, vaan on ne. Huomasinhan minä kun meidän edesmenneellä mustalla Nöffillä oli naama kalpeana, joten oppi ne ajan myötä tuntemaan.