Aamusta kävin laittamassa syömistä ja jopa vähän herkkuja kanoille. Kukko siellä jo kovasti alkoi kiekua kun ensin kävin niille nakkaamassa vain jyviä ja lisäämässä vettä. En ole vielä kertaakaan niiden nähnyt juova automaatista. Saapa nähdä kauanko menee sen ymmärtämiseen. Ehkäpä jyvät olikin huono juttu, kun niin huuteli perään. Kävin minä hetken päästä viemässä niille, varta vasten, liottamiani viime vuotuisia herneitä, kananmunaa ja varsinkin jauhettua kuorta pienille (saivat ne isommatkin vähän) ja lisäksi hieman salaatin lehtiä. Ajattelin että ripottelen hieman leivänmuruja ulospääsyluukun portaille ja reunukselle, josko kiinnostaisi kurkkia ulos. Kovin olivat leivän muruista innoissaan kun niitä heittelin, mutta eivät sitten rappusilta enää ottaneet mitään.

Minäpä tuosta jo hippasen tuohtumahan kun eivät hienoon tekemäni tarhaan meinaa olla minkäänlaisia haluja astella. Nappasinpa sitten kanan kainaloon tällä kertaa ja laitoin luukusta pihalle. Ei kun sisälle vain yritti, piti oikein antaa vähän pukkaamalla vauhtia että lähti kauemmas. Tiedä sitten huusiko kukkoa apuun, sen moisen metelin aloitti ja Georg vastaili  mennen hermostuneesti edes takaisin kauhean papatuksen säestämänä. Vihdoin se hyppäsi portaille ja tepasteli luukulle. Minusta se kävi sanomassa että: tulehan sisälle sieltä, sillä niinhän siinä kävi että kana kiipesi portaita takaisin ja molemmat taas salamana sisälle. On se merkillistä, kun on ulkona kaunis ilma ja minusta siellä olisi paljon uutta tutkittavaa, niin eikö mitä, sisällä vain kököttävät. Tänään on vähän kiirus päivä, ei oikein nyt pysty keskittymään kanalan ongelmiin kun on mentävä alkuiltapäivästä Haapavesi Folkin kursseille harjoittelemaan ukulelen soittoa ja heti sen jälkeen alkaa kaupunginvaltuuston kokous. Mutta huomenna sitten.