Juhannusviikonloppu takana mutta vuoden pisin päivä meneillään, ei kyllä uskoisi tästä pilvisestä ja sateisesta päivästä. Oli miten oli, blogi jatkuu näin Juhannustauon jälkeen.

Vähän ollut hankalaa kun nuo pienten nokkiminen ei näy loppuvan, tosin nyt ne pääsevät karkuun kun laitoin kanalan nurkkaan sen pienen aitauksen. Se alkaa kohta käydä ahtaaksi sillä juuri äsken laitettiin taas kaksi suurimmaksi kasvanutta Angelina Joley ja Fernanda isolle puolelle. Olipa jännää, vaikka vain muutaman päivän pienet olleet erossa niin heti kuitenkin pientä nokka pokkaa. Aika pian oppivat olemaan sovussa, mutta eiköhän isot ajanut ne taas ahtaalle kun näkivät. Nyt niitä on jo viis kappaletta siinä pienessä suoja-aitauksessa.

Eilen avasin ulospääsy luukun, mutta ei sieltä ketään alkanut näkyä pihalla. Tänään tein sitten kerrankin johtajan päätöksen ja uhosin jopa sankarikukkoamme. Ei muuta kuin kukko kainaloon ja luukusta pihalle. Hirvittävä potpotus sieltä alkoi kuulua ja kanan kutsua. Ei tuo Julianakaan ymmärtänyt että on mentävä portaat että pääsee ulos, mutta meidän emäntä laittoi sen luukulle, joten pihalle löytyi tie. Eivätpä ne kauan siellä nyt vielä olleet, tosin Georg kyllä kiekui muutaman kerran malliksi että täällä sitä nyt ollaan. Isolla puolella siis viisi pientä ja neljä jäi vielä pienten puolelle.