Niin siinä sitten kävi, että se päivä koitti, jota en nyt kovin iloisin mielin ole odottanut. Koska käy mahdottomaksi koko kanalan sisäinen harmonia, rauha ja kaiken puolinen viihtyvyys, en voinut enää katsoa nuorten kukonpoikien valtataistelun jatkumista. Eilen vielä koitin viimeisen kerran, onko minulla mitään mahdollisuuksia pitää sekä kanat että kukonpojat samassa kanalassa. Vaikka tilaa on ja ns. piilopaikkoja, ei hommasta tullut mitään. Pikkukukot olivat koko päivän ulkona, siten, että kanalan luukku oli kiinni, etteivät päässeet sisälle muita nokkimaan. Päätin, että ne saavat tulla yöksi sisälle koska pienimmät kanat olivat vetäytyneet pikkukoppiin, joten tavallaan olivat piilopaikassa. Avasin luukun, ukot sisään ja vähän niin kuin alta pois täältä tullaan. Georg katsoi koko touhua melko pöllämystyneenä ja jatkoi jotakin puuhasteluaan lattiatasossa. Koska minulla oli täysi valaistus päällä, kanalassa oli enemmän päivä kuin ulkona ja siksi siellä oltiin vielä hommissa. Sammutin kaikki paitsi työvalon ja niinhän sitä sitten muutkin orrelle. Georg meni portaiden yläpäähän istumaan ja kuinkas ollakaan yksi kerrallaan sieltä heitettiin alas kunnes hän oli omalla paikallaan seinän vieressä. Juliana änkesi sinne myös ja kaikki hyvin ”so far”. Sitten tuli pienten vuoro kiivetä yöpuulle, mutta sehän ei taas kukoille passannut, vaan alkoi välitön nokkiminen että pois täältä. Sitkeinä täteinä Alexandra ja Josefiina itsensä kuitenkin änkesi ja Jooseppikin sinne johonkin väliin. Pikku Alicia päätti sitten jäädä lähes ruokakipon alle pikkuboxin lattialle nukkumaan. Sammutin siis valot ja lähdin ulos. Kuulin kuitenkin, että samalla kun ovi painui kiinni, kuului tömpsähdys. Jaahas joku siis tuli vauhdilla orrelta alas, no ei siinä mitään, jäin kuitenkin kuulolle. Välittömästi kuului rääkäisy ja kun avaan oven on Jalmari Alician kimpussa pikkuboxissa. Oli siis ylhäältä orrelta bongannut rääsyisimmän ja ajatteli kaiketi että kai tuolle on vedettävä vielä illan päätteeksi kunnolla turpiin. Väliinhän minun oli mentävä ja kun huomasin että muitakin orrella koko ajan toklataan, päätin että pienet ovat verkkoluukku ummessa pienellä puolella, joten nostin ne sinne. Ei niistä ole vielä hyppääjiksi, ainakin niin luulen, joten nostin ne myös orrelle, jokaisen. Sitten vain laitoin oven kiinni ja hyvää yötä.

Aamulla mietin vielä asioita, enkä oikeastaan päässyt mitenkään sen yli ettei tämä yksinkertaisesti tällä kokoonpanolla toimi, kanat eivät ikinä rupea munimaan, josko selviävät ylipäätään hengissä etteikö niitä nokittaisi hengettömiksi. Ei siinä nyt sitten auttanut muu kuin ajatella kokonaisuutta eikä yksittäisiä kukonpoikia. Vaikeata se on kun on kovin eläinrakas, toiset on tavallaan niin lutusia mutta taas toisaalta sitten oikeita kiusankappaleita. Nyt meillä on kovin hiljaista kanalassa kun siellä äsken kävin, tietenkin vanha pariskunta ja yksi ylimääräinen kukko Jooseppi sekä kolme pientä kanaa, kaikkiaan siis kuusi kappaletta. Jooseppi on sitä samaa porukkaa näiden pienten kanssa eikä ainakaan vielä ole osoittautunut yhtään aggressiiviseksi. Tällaista täällä meillä nyt, molemmat ollaan melko surullisia mutta kyllä tämä tästä.