Mirronkanala jää nyt joulutauolle. Kanat voivat hyvin, vaikka kovin säikkyjä ovatkin kaikelle. Vein juuri niille pienen puntin kuivattuja nokkosia, josta nousi hillitön kaakatus: mikä kauhea tänne laitettiin. Alicia uskalsi käydä kurkkimassa, mitä tämä on ja ihan pikkaisen kuivat lehdet rapsahtivat, siinä samassa koko porukka kuin lähtölaukauksesta pitkin kanalan nurkkia, karmivalla kaakatuksella. Äkkiä ne rauhoittuivat ja lopulta vetivät ne kaiketi naamaansa, mikäli nyt ei sitten taas sutineet niitä olkien alle, kuten yhden omenan puolikkaan, joka vasta taas ilmestyi pinnalle syömättömänä.  

Toivotan kaikille lukijoilleni Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta, on ollut mukava kirjoittaa teille, kun huomaan että höpötyksiäni kuitenkin käydään lukemassa. Palaan asiaan ensin vuoden puolella ja siinä toivossa, että olisi uutisia uusista munijoista Alexandran lisäksi, joka ahkerasti munii joka toinen päivä.