Välillä tuntuu että joku on tässä nyt todellakin vastaan minun minkäänlaisen projektin toteuttamista tänä vuonna. Kun nyt kondis kuitenkin on ollut selän ja kropan kanssa muuten suhteellisen hyvä, on kaikki muu vastaan. En muista, sitten viime lokakuun, kun sain tämän kammottavan yskän ja tukkoisuuden, koska olisin ollut edes pienessäkään flunssassa. Vaan antaapa olla, tuntuu, että joka päivä on jokin uusi lentsu päällä! Aamulla olin niin tukossa, yskin ja räin omasta mielestä liki kaikki nesteet pihalle, eikä brenkun kanssa ole mitään tekemistä asian kanssa; ei ainakaan tällä kertaa. Nyt alkaa pikkuhiljaa jaksaa olla hetken ylhäällä, lämpimien juomien, tiikeri balsamin ja buranoiden jälkeen, tosin kello on jo puoli kaksi iltapäivällä. Ei tuo sääkään nyt kummoinen ole, eikä ole ollut oikein kovin hyvä koko alkukesästä, hillitön tuuli ja vettä satanut ihan vaakasuoraan koko yön ja aamun. Ei kai se niin haittaisi kun on jo osin sisähommat menossa, mutta kuitenkin. Eilisen kovat suunnitelmat tälle päivälle taitaa jäädä melko vähiin. Ehkä on parempi sitten hetki huilata ettei lopu kaikki hommat tyystin. Neo-poika haettava illalla Ylivieskasta junalta, kun tulee mummolaan viikoksi. Mummo lähti duuniin, joten käytävä vielä kaupassa hakemassa tarvikkeita, sillä melko varmasti pojalla on suden nälkä kun pääsee perille. Taitaa olla ihan eka junamatka yksin, joten jännää on.